Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen puheenjohtaja Antero Mukka muistuttaa, että journalismin ansaintamallit ja rahoitus ovat isossa roolissa journalismin kehittymisessä ja tulevaisuuden suunnassa. Siksi journalismin rahoitukseen kietoutuvat teemat pitää huomioida myös viestintäalan tutkimuksessa.

Usein käsillä oleva uutis- tai puheenaihe on niin kimurantti, että pitää ottaa esille paperia ja kynä. Paperilla monimutkaisia asioita voi tarkastella kokonaisuutena, Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka sanoo. Ideana ei ole etsiä yksiselitteisiä vastauksia tai syy-seuraus-suhteita, vaan hahmottaa toisiinsa kietoutuvia kehityskulkuja ja näkökulmia.

Mukka on myös Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen puheenjohtaja.

Miten hän hahmottelisi journalismin tilannetta?

Monipolvinen sekin on. Paljon on hyvää ja luottamusta herättävää, mutta niin on myös huolta ja epävarmuutta.

Aloitetaan jälkimmäisestä.

”Huolet liittyvät siihen, mikä on se polku, jota pitkin laatujournalismi pystytään kuljettamaan tyylikkäästi digiaikaan, siihen tilanteeseen, kun ei enää kuljeta kaksilla rattailla – printissä ja digissä.”

Takavuosien tasaisia aikoja ole tiedossa. Kisaa käydään niin ajasta, totuudesta kuin journalismin yhteiskunnallisesta asemastakin. Pelikenttä ei rajaudu Suomeen tai suomen kieleen.

”Se kansanjoukko kasvaa, jolla ei ole lähtökohtaista kiinnostusta kirjoitettuun viestintään. Mitä jos se onkin vaikkapa lyhyt video, josta tulee hallitseva tapa kertoa uutiset? Miten meidän kaltainen toimija taipuu tällaiseen?”

Erityisesti Mukkaa mietityttää maakunta- ja aluelehtien kohtalo.

”Osa on kehitystyössä takamatkalla. Jos Suomen runsas maakuntalehdistö ei saa rakennettua omaa tulevaisuuttaan, journalismin tarjonta supistuu ja tulee entistä yksiulotteisemmaksi.”

***

Antero Mukka on tehnyt koko uransa kaupallisen journalismin parissa, kokemusta on toimitustyön jokaiselta portaalta kesätoimittajasta päätoimittajaan. Viime vuodet on ollut pakko miettiä rahaa.

Mukka pitää lähtökohtaisesti hyvänä asiana sitä, että journalismi on entistä enemmän lukijoiden rahoittamaa. Riippumattomuus mainostuloista, sehän on hyvä kehityssuunta, hän sanoo.

Mutta ovatko lukijat valmiita maksamaan niin sanotusta laatusisällöstä? Ja: mikä nyt kenellekin on laatua, merkityksellistä tai yhteiskunnallisesti tärkeää sisältöä?

Mukka sanoo, että tutkimuksessa on kiinnitetty liian vähän huomiota siihen, mikä on journalismin ja sen ansaintamallien yhteys. ”Tämä kytkös – journalismi ja sen ansaintamallit –  voi viedä journalismia niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Olennaista on, että yhteys on olennainen ja relevantti, sen on syytä olla mukana viestintätutkimuksessa.”

***

Antero Mukka aloitti Helsingin Sanomain Säätiön puheenjohtajana keväällä 2020.

Millaista tutkimusta säätiö haluaa tukea?

Jotain suuntaviivoja antavat teemahaut: on toivottu hankkeita esimerkiksi kriisiajan viestinnästä ja viestinnän ja journalismin suhteesta. Myös kaksivaiheinen haku antaa mahdollisuuden sparrata hakijoita. Kaksivaiheisuus tarkoittaa, että ensin jätetään ideapaperi ja sen perusteella jatkoon päässeiltä pyydetään varsinainen hakemus.

Mukka ajattelee, että elämme viestinnän ja journalismin kannalta kohtalokkaassa ajassa.

”Tietenkin sitä toivoo, että näin merkittävänä aikana tutkimuksessakin oltaisiin olennaisten asioiden äärellä. Tutkimuksen yksi tarkoitus on auttaa ymmärtämään journalismin evoluutiota tällaisena murrosaikana.”

Hyviä apurahahakemuksia yhdistää ainakin se, että monimutkaisetkin asiat on esitetty selkeästi ja käy selväksi, mihin isompaan asiaan tutkittavat asiat kytkeytyvät.

***

Yksi Helsingin Sanomain Säätiön painopisteistä on sananvapauden edistäminen. Suomikaan ei ole turvassa voimilta, jotka haluavat horjuttaa sananvapautta osana omia valtapyrkimyksiään.

Sananvapauden perusta on kansalaisten oikeus saada tietoa. Tätä oikeutta säätiö haluaa puolustaa myös Suomen rajojen ulkopuolella, vaikkapa tukemalla unkarilaisia toimittajia, jotka tekevät työtään autoritaarisen hallinnon ikeessä.

Säätiötyö tuo journalismin tekemiseen perspektiiviä, Mukka sanoo. Muilta aloilta tulevat hallituskollegat haastavat ajattelua, he tarkastelevat yhteiskuntaa ja mediaa kukin tavallaan. Säätiön pyörittämän Päivälehden museon ja arkiston kautta taas konkretisoituu se, millaisen historiallisen jatkumon osana journalismia tehdään.

***

Haastattelua tehdään Sanomatalossa. Elämä on palailemassa toimitukseen pitkän etätyökauden jälkeen. Korona on ollut mediataloille kirpeänmakeaa aikaa. Pandemia osoitti, minkä arvon yleisöt antavat tutkittuun tietoon nojaavalle journalismille hädän hetkellä. Lukijamäärät paukkuivat, luottamus journalismiin oli tapissa. Ei ollutkaan niin, että nuoria ei kiinnosta, kiireisiä ei kiinnosta, somessa aikaa käyttäviä ei kiinnosta. Kaikkia kiinnosti.

Tätä ajatusta ei tarvitse piirtää paperille, se on Mukalle selvää ilmankin.

”Kaiken melskeen keskellä hyvän journalismin perintö jatkaa matkaansa. Sillä on edellytykset rakentaa itse itselleen hyvä tulevaisuus. Vaikkapa puolen vuosikymmenen takaisiin maisemiin verrattuna näen paljon hyviä merkkejä: arvokkaille asioille annetaan arvoa, ihmisten tiedonsaamisen oikeus ja tiedon riippumattomuus halutaan ja voidaan turvata.”

***

”Luulin, että aloitan loppuelämäni aamut paperilehden lukemisella ja päätän illan puoliysiin. Kummassakin on tapahtunut muutos. Luen aamun uutiset puhelimella ja lineaarisen tv:n käyttö on vähentynyt niin, että aamu-tv:tä katson enää klippeinä ja iltauutisia vain jos on käsillä jotain poikkeuksellista.”

Antero Mukka
Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen puheenjohtaja
Helsingin Sanomien päätoimittaja

Teksti: Reetta Räty
Kuva: Ida Pimenoff