Toimittaja näkee työssään, miten kaupallisen median ansaintalogiikka voi vaikuttaa journalistisiin sisältöihin. Siksi dataistumista, algoritmien valtaa ja mediabisnestä pitäisi tutkia huolella ja kiireellisesti, sanoo Teemu Luukka.

Uutistoimittajuus on asennekysymys, sanoo Teemu Luukka. On maanantaiaamu, ja Luukan työvuoro on alkamassa yhdeltä iltapäivällä. Päivän agendalla on taas kerran koronaa. Luukka on Helsingin Sanomien politiikantoimittaja.

Millainen uutistoimittajan asenne on?

”Aina pitää olla vähän verenmaku suussa uuden asian äärellä. Muuten jätät sen neljännentoista soiton soittamatta, ja se on aina se tärkein soitto. Ei pidä luovuttaa ennen aikojaan.”

Luukan lähtökohta on se, että uutistoimittajan työ on kertoa asioita silloin, kun niitä vasta valmistellaan tai muut eivät niistä vielä tiedä. Pitää olla ensimmäinen, skuupata.

”Ensin kerrotaan, mitä tapahtuu ja sitten myöhemmin, mitä se tarkoittaa, tämä on se peruskuvio.”

Luukka on ollut 80-luvulta asti se, joka kertoo. ”Se tuo kivaa perspektiiviä, kun on ollut niin pitkään asioiden ytimessä hakemassa uutisia. Uran alkupuolella soitin taloustoimittajana pankkisaleihin ja tinkasin, loppuuko Suomelta rahat. Nyt soitellaan, että pannaanko kapakat kiinni ja saako suomalaiset kävellä ulkona.”

Tältä pohjalta Luukka osallistuu myös Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen työhön. ”Edustan pitkää kokemusta ja kädet savessa -tyyppistä käytännön elämää.”

***

Luukka on taustaltaan taloustoimittaja. Hän on seurannut pitkään myös mediaa, toimittajan roolissa. Aika monen Helsingin Sanomissa ilmestyneen, mediaa koskevan uutisen kirjoittaja on juuri Teemu Luukka. ”Tunnen Sanoman ja etenkin Helsingin Sanomat aika läpikotaisin”, hän sanoo.

Kansainvälisessä vertailussa Helsingin Sanomain Säätiö on media-alan tutkimuksen rahoittajana suhteellisen suuri verrattuna kielialueeseen. Luukan mielestä säätiöllä on tärkeä rooli kasvattajaseurana, eli siinä, että koko tutkimusala kehittyy ja alalle tulee uusia tutkijoita.

Kädet savessa -Luukalla on selvä näkemys siitä, mihin median nykytilasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneiden kannattaisi suunnata katseensa. ”Mun lempiaihe on dataistuminen, algoritmit ja niiden vaikutus mediabisneksessä.”

Luukka selittää lempiaiheensa olennaisuutta näin: kaupallinen media elää sillä, että se näkee yhä paremmin, mitä ihmiset lukevat ja klikkaavat – mutta samaan aikaan käsillä voi olla vaarallinen kone, joka alkaa määrätä liikaa uutisvalintoja ja journalistisia sisältöjä.

”Missä vaiheessa tapahtuu se, että mediatalo ei itse päätä uutisvalinnoista? Jos Syyriassa tai Kongossa puolet kansasta kuolee, mutta algoritmi kertoo, että tämä ei kiinnosta lukijoita, sitä ei kerrota kansalle? Tällaista tilannetta ei halua kukaan, siksi tästä pitää olla kärryillä ja tätä pitää tutkia.”

Luukka pitää tärkeänä, että Helsingin Sanomain Säätiö tukee dataistumisen tutkimusta ja siitä kiinnostuneita tutkijoita. ”Tässä on jo kiire. Meillä on kourallinen tutkijoita, jotka ovat pätevöityneet dataistumisen tutkimiseen, heidän siipien suojaan pitää saada lisää porukkaa oppimaan.”

Kaupallisen median osalta tutkimus on vaikeaa, koska niin moni konepellin alla oleva asia kuuluu liikesalaisuuksien piiriin. Luukka tietää tämän, ja hänellä onkin Yleä koskeva ehdotus.  ”Olen sitä mieltä, että Ylen datan pitäisi olla täysin avointa. Näin suomalaiset tutkijat pääsisivät kansainvälisesti aivan erityiseen aineistoon kiinni.”

Teemu Luukka aloitti toimittajan työn vuonna 1980 Etelä-Saimaan kesätoimittajana. Hänellä on huikea perspektiivi alan muutokseen ja vielä kerran hän toistaa:

”Dataistuminen on median suuren murroksen ydin, koko homman nimi. Se ei tietenkään tarkoita, että vain tätä pitäisi tutkia, mutta tärkeää se on.”

***

Luukka näkee työssään, mitä median ansaintalogiikka voi tarkoittaa politiikan journalismille. Jos samalle viikolle osuu pääministerin ateriakohu ja kaavoitus- ja rakennuslain valmistelu, huomio kiinnittyy merkittävän sijaan kiinnostavaan.

Ei pidä ymmärtää väärin: Luukka ei sano, että pääministerin aterioiden maksuista ei pitäisi puhua. Hän kysyy, mitä jää pimentoon, kun kaikki keskittyvät samaan. Demokratian kannalta on ”hirvittävän ongelmallista”, jos asioiden mittakaava hämärtyy ja politiikan uutisoinnin kärjeksi jää sen vahtiminen, tekeekö joku poliitikko jotain pientäkin moitittavaa tai moraalitonta.

”Se ei saa olla toimittajan motiivi, että haluaa erottaa pääministerin.”

Asia liittyy mediatutkimukseen isojen kysymysten kautta: Millä perusteella journalistisia valintoja tehdään? Miten nykyinen ansaintamalli vaikuttaa journalistisiin sisältöihin ja painotuksiin?

”Algoritmit tykkää, että erotetaan, on riita”, Luukka sanoo. ”Mutta jutuista puuttuu syvyys, jos väitetään, että hallituksessa on repivä riita, mutta ei kerrota, että se on ihan normaalia, kuuluu politiikkaan, jos hallituksessa on viisi eri puoluetta.”

***

Teemu Luukka on osallistunut säätiön hallituksen työskentelyyn seitsemän vuoden ajan. Apurahan hakijoille hänellä on muutama ajatus jaettavana.

Ensinnäkin: lukija kyllä aistii, jos hakemukseen on väkisin vääntämällä leivottu mukaan vaikkapa sananvapauden teema. Helsingin Sanomain Säätiö toki tukee sananvapauteen liittyvää tutkimusta, mutta ei niin, että jokaisessa hakemuksessa on oltava pakollinen sananvapaus-klausuuli.

Ja sitten tulee malmbergilainen ohje, sen kunniaksi, että säätiö perusti syksyllä 2021 journalistisen kirjoittamisen llkka Malmberg -palkinnon.

”Ilkka sanoi, että hyvä juttu vastaa yhteen kysymykseen. Ei se huono ohjelanka ole apurahahakemuksessakaan, että heti alussa näet, mitä tässä ollaan puuhaamassa.”

”Jos hakemus on epäselvästi kirjoitettu, tulee tunne, että se on epäselvästi ajateltu.”

***

”Mediankäyttö keskittyy arkisin uutisiin: Hesari, ip-lehdet, ja Ampparien kautta seuraan muuta mediaa. Economistia olen lukenut vuodesta -88. Olen paperilehden lukija, se on ainoa ryhdikäs väline, koska siitä tulee luettua muutakin kuin omia kiinnostuksen kohteita. Haluan mediankäyttäjänä altistua muullekin kuin sille reiälle, jonka olen itse porannut. Eihän siinä opi mitään, jos lukee vain niitä juttuja, joista jo tietää.”

Teemu Luukka
politiikantoimittaja, Helsingin Sanomat
hallituksen varajäsen, Helsingin Sanomain Säätiö

Teksti: Reetta Räty
Kuva: Ida Pimenoff