Aku Ankka -lehti alkoi ilmestyä joulukuussa 1951. Lehden 70-vuotista taivalta juhlittiin vuonna 2021 monin tavoin, vaikka pitkittynyt koronaepidemia vesittikin monet suunnitelmat. Päivälehden museo onnistui kuitenkin haastavissa olosuhteissa tuottamaan näyttelyn, jolla juhlistettiin suomalaisten suosikkilehteä ja lasten ja nuorten lukuintoa oivaltavalla tavalla.
Aku Ankka ja kumppanit -lehden näytenumero ilmestyi 5. joulukuuta 1951, sattumoisin Walt Disneyn 50-vuotispäivänä. Lehteä myytiin 34 017 kappaletta, ja se sai huimaavan lähdön matkallaan lasten, nuorten ja aikuisten suosikkilehdeksi. Aku Ankan ensimmäinen päätoimittaja oli Sirkka Ruotsalainen, joka oli kääntänyt ensimmäiset Mikki Hiiri -stripit jo vuonna 1931 Helsingin Sanomiin. Toukokuussa 2021 juhlittiin siis myös Helsingin Sanomien ja Mikki Hiiren 90-vuotista yhteistä taivalta.
Aku Ankka -lehden suomenkielistä historiaa ei voi kuitenkaan aloittaa vuodesta 1951. Vähemmän tunnettu tosiseikka nimittäin on, että Sanoma Osakeyhtiö ei onnistunut ensimmäisenä nappaamaan Disney-sarjakuvien julkaisuoikeuksia, vaan sen teki tamperelainen Aamulehti. Maaliskuun 11. päivänä 1930 Aamulehdessä ilmestyi ensimmäinen Mikki-strippi Lentokonehullu-sarjasta saatesanoilla ”Tämä herra on Mikki. Kotoisin pimeimmästä Afrikasta.” Taival Aamulehdessä oli kuitenkin lyhyt, sillä aviisi luopui julkaisuoikeuksistaan jo saman vuoden elokuussa. Sanomien Eljas Erkko ei aikaillut, nappasi Mikin Helsingin Sanomiin ja pyysi strippien kääntäjäksi sihteerinsä Sirkka Ruotsalaisen.
Toisen maailmansodan jälkeen Sanoma Osakeyhtiö alkoi haaveilla monien muiden Euroopan maiden tapaan Disneyn sarjakuvalehdestä. Aiesopimus solmittiin jo vuonna 1949 tanskalaisen Gutenberghusin kanssa. Kyseinen mediakonserni hallinnoi edelleen Akkarin sisarlehtiä monessa maassa, nykyään Egmont-nimisenä. Painomateriaalin ja valuutan siirtovaikeuksien sekä paperipulan vuoksi ensinumero päästiin painamaan vasta vuoden 1951 lopussa.
Kun Sirkka Ruotsalainen nimitettiin uuden Aku Ankka ja kumppanit -lehden päätoimittajaksi, hän oli ehtinyt tuoda Suomeen jo suursuosioon nousseen Valitut Palat -lehden. Tarina kertoo, että Sirkka ei vanhasta sarjakuvataustastaan huolimatta aluksi ollut kovin onnellinen uudesta pestistään lastenlehden päätoimittajana, olihan Valitut Palat kuitenkin arvokas amerikkalaisen kulttuurin airut. Sirkan kosto määrittää Aku Ankkaa edelleen: Sirkka päätti toimittaa Aku Ankan puhekuplat rikkaalla, hauskalla ja hyvällä suomen kielellä niin että aikuisetkin lukijat niistä nauttivat, ja käännöksiin on todellakin panostettu alusta alkaen. Aku Ankan kielen tavaramerkiksi ovat muodostuneet vallattomat nimiväännökset, ankara alkusoinnuttelu ja rikas synonyymien käyttö – latteaa arkisuomea Akkarin kuplat eivät sisällä.
Aku Ankka ja lasten ja nuorten lukeminen
Kun Aku Ankka saavutti ennätyslevikkinsä 2008, se oli Suomen suurin ja luetuin aikakauslehti. Samoihin aikoihin julkaistiin ensimmäiset varsinaiset älypuhelimet, ja keskittyneen lukemisen määrä maailmassa on sen myötä romahtanut vain reilun vuosikymmenen aikana. Aku Ankankin levikki on sulanut kolmasosaan kaikkien aikojen huipusta, mutta tästäkin huolimatta lehti on edelleen suurin ja luetuin suomalaisessa aikakauslehdistössä.
Tuoreimpien lukemisen PISA-tutkimusten mukaan liki 14 prosenttia Suomen 9-luokkalaisista on käytännössä lukutaidottomia: heillä on vaikeuksia jatko-opinnoissa eivätkä he kykene toimimaan itsenäisinä ja tasa-arvoisina yhteiskunnan jäseninä. Lukutaito ja sen heikkous luovat tulevaisuudessa aiemmin kokemattoman luokkajaon. Aku Ankka -lehteä pidetään toissijaisen lukemaan oppimisen tärkeimpänä lähteenä ja yhtenä tärkeimmistä suomalaislasten lukuinnon ylläpitäjistä. Onneksi viime vuosien lukijatutkimukset osoittavat lukemisen syvimmän aallonpohjan olevan takanapäin ja kaikkien Ankkalinnan lehtien lukijamäärissä on orastavaa nousua juuri lasten ja nuorten kohdalla. Aku Ankan aikuislukijat ovat onneksi melko uskollista väkeä, ja heitä tarvitaankin esimerkkeinä – lukeva ihminen kannustaa lukemaan.
Aku Ankka ja Päivälehden museo
Aku Ankan ja Päivälehden museon yhteistyö on ollut tiivistä aina museon perustamisesta vuodesta 2001 lähtien. Säännölliset näyttelyt ovat olleet yleisömagneetteja, jotka ovat tavoittaneet ennen kaikkea lapsia, nuoria ja lapsiperheitä. Aku Ankka -lehden ja Päivälehden museon tärkeänä yhteisenä tavoitteena on tukea lasten ja nuorten lukuiloa ja mielikuvituksen kehittymistä tarinoiden avulla. Kaikki yhdessä toteutetut näyttelyt on suunniteltu huolellisesti myös tältä kannalta. Aku Ankan 70-vuotisjuhlanäyttelyn kohdalla päätettiin, ettei näyttelystä tule vain muistonäyttelyä nostalgianälkäisille Aku Ankka -faneille, vaan alusta alkaen haluttiin toteuttaa jotakin ennennäkemätöntä.
Pelle Peloton on masentunut. Hän on menossa Aku Ankan syntymäpäiville, mutta minne onkaan unohtunut vasta hankittu lahja? Ei hätää, reipas Pikku apulainen lupaa auttaa etsimisessä.
Suomen tunnetuin ankkapiirtäjä Kari Korhonen kutsuttiin käsikirjoittamaan ja kuvittamaan Aku Ankka -tarina, jonka sisään Päivälehden museon vierailija kykenee astumaan. Näyttelyvieraat saattoivat auttaa Pikku apulaista lahjan etsinnässä ja vierailla samalla tarinan tapahtumapaikoissa: Pelle Pelottoman pajassa, Karhukoplan majassa sekä Roope Ankan toimistossa. Etsinnän lomassa vierailija saattoi ratkaista pieniä tehtäviä, tutustua lehteä koskeviin faktoihin tai vain leikkiä sarjakuvamaailmassa. Jokaiselle näyttelyvieraalle annettiin myös yksinoikeudella museosta jaettu juhlalehti, jossa näyttelyn tarinan sai mukaansa perinteisessä sarjakuvamuodossa napakan Aku Ankka -lehden historiikin ryydittämänä.
Aku Ankka ja Päivälehden museo jatkavat yhteistyötään myös tulevaisuudessa – yhteinen tehtävä lukutaidon puolesta vaatii jatkuvaa työtä.
Aki Hyyppä, Aku Ankka -lehden päätoimittaja
Aku Ankkaan ja muihin Disney-hahmoihin liittyviä näyttelyitä Päivälehden museossa: Minä Aku Ankka – 70 vuotta Ankan elämää (2004), Mikki Hiiri – etsivä löytää (2008), Räpylänjälkiä – Aku Ankka -lehti 60 vuotta Suomessa (2011), Maailman pelottomin keksijä Pelle Peloton (2018), Lukemisen juhlaa! Aku Ankka -lehti 70 vuotta Suomessa (2021).
