Aamulehti? Siellä Hesarin arkistossako? Ajatus olisi vielä joitain vuosikymmeniä sitten ollut absurdi ja nostattanut kulmakarvoja niin Tampereen Sarankulmassa kuin Helsingin Ludviginkadullakin. Kesästä 2021 lähtien molempien lehtien arkistot ovat kuitenkin olleet sulassa sovussa Päivälehden arkiston hoivissa.
Mediakentän uusjako, lehtikaupat ja fuusiot heijastuvat lopulta myös sanomalehtien historiallisiin arkistoihin. Helmikuussa 2020 Sanoma ja Alma Media julkaisivat monet yllättäneen kaupan, jossa Aamulehti, Satakunnan Kansa ja lukuisat Alman paikallismediat siirtyivät Sanoma Media Finlandin lehtiperheeseen. Päivälehden arkistossa kauppa herätti heti kysymyksen siitä, onko kaupalla vaikutuksia säätiön ja arkiston saamiin aineistoluovutuksiin. Kun kaupan julkistamisesta on kulunut kaksi vuotta, uskallan vastata: kyllä oli.
Ennen arkistohyllyjen raottamista on kuitenkin syytä kurkistaa historiaan. On Aamulehdelläkin nimittäin linkkinsä Päivälehden piiriin.
Sekä Päivälehti että Aamulehti olivat 1880-luvun, aatteiden suuren vuosikymmenen, satoa. Molempien tausta on Suomalaisessa puolueessa, jonka eri laidoille lehdet luotsattiin. Aamulehti vahvisti yrjökoskislais-vanhasuomalaisen linjansa syksyllä 1905, ja sittemmin kokoomuksen värit pysyivät lehdessä aina vuoteen 1992 asti. Päivälehti kallistui nuorsuomalaisen, myöhemmin edistyspuolueen kannalle, ja jo Eljas Erkon aikana Hesari katkaisi napanuoransa puolueeseen.
Lehtien historia ei silti ole vailla yhtymäkohtia. Vuosina 1884–1905 Aamulehteä päätoimittanut Kaarlo Viljakainen oli mieleltään nuorsuomalainen, yrittipä hän haastaa jopa Eero Erkkoa Päivälehden päätoimittajakilvassa vuonna 1893. Kun Päivälehti lakkautettiin keväällä 1905 määräajaksi, kannettiin lehden maaseututilaajille korvaavana aviisina Aamulehti. Kysyä toki sopii, oliko taustalla enemmän aatetta vai afääriä – yhteistyötä yhtä kaikki.
Päivälehden arkiston arkeen Aamulehti kolahti keväällä 2021. Saimme tiedon, että Tampereella arkistotilojen vuokrasopimus on katkolla ja että historiallinen aineisto etsii uutta kotia. Ensimmäinen, karkea listaus kertoi, että aineistoa oli 1800-luvulta alkaen – kyseessä olisi mielenkiintoinen ja arvokas kokonaisuus.
Aamulehden arkiston talteenottoa tehtiin Päivälehden arkistossa läpi vuoden. Suurin kokonaisuus, Tampereen Sarankulman vanhan painotalon arkistoholvissa ollut asiakirja-arkisto, siirrettiin Päivälehden arkistoon kesäkuussa. Syksyn aikana inventoitiin toimituksen arkistotiloissa säilytettyä aineistoa, ja arkisto täydentyi vielä parilla henkilöautollisella asiakirjoja. Tutuksi tuli Tampere ja Aamulehden väki, jolta olemme saaneet paljon apua ja lehteen sekä arkistoon liittyvää tietoa.
Aamulehti-kokonaisuus käsittää kaikkiaan noin 50 hyllymetriä. Järjestys- ja luettelointityö on vielä kesken.
Arkisto koostuu sekä hallinnollisesta että toimituksellisesta materiaalista. Arkiston runkona on Aamulehden pitkäaikaisen kustantajayhtiön, Tampereen Kirjapaino Oy:n arkisto vuosilta 1881–1988. Tilikirja- ja kirjeenvaihtosidokset ulottuvat aivan yhtiön alkuaikoihin asti. Arkistonhoito oli jälleen kerran mitä suurimmassa määrin lihastyötä, kun arkiston tutkija ponnisteli kirjoituspöydän kokoisten ”surnaali”- ja kassakirjojen kanssa.
Hallinnollista aineistoa täydentää Aamulehden toimituksen arkisto, joka rajautuu pääosin vuosiin 1900–1995. Ilahduttavasti esimerkiksi päätoimittajien kirjeenvaihtoa on säilynyt aina Eetu A. Alhan (päätoimittajana 1913–1926) ajoista asti. Kirjeet kertovat paljon. Päätoimittajan kautta lukijat ovat kanavoineet risunsa, ruusunsa, huolensa ja toiveensa niin Tampereen, Pirkanmaan kuin koko valtakunnan asioista.
Päätoimittaja Raino Vehmaksen asiakirjat läpivalaisevat Aamulehden 1970-lukua. Päätoimittajan kirjeenvaihto kertoo muun muassa Vehmaksen välirikosta kokoomuksen kanssa – arkistossa on säilynyt Harri Holkerille lähetetty erokirje. Vehmas kuoli traagisesti kesken päätoimittajakauden vuonna 1979. Hän ei ehtinyt siivota mappejaan ennen eläkkeelle jääntiä, mikä voi historiantutkimukselle olla suuri siunaus.
Aamulehden arkisto muistuttaa muutoksesta. Lehti, joka mukaan mediakonserni Alma Mediakin nimettiin, myytiin lopulta pois konsernista, vaikka sanomalehtien ympärillä syntyneitä yhtiöitä pidettiin pitkään muuttumattomina monoliitteina. Muutokset asettavat myös arkistoväen peilin eteen: Päivälehden arkiston on pohdittava hankintapolitiikkansa painopisteitä ja seurattava herkästi mediakentän muutoksia.
Jyrki Pietilän kirjoittama Aamulehden viimeisin historia julkaistiin lehden 130-vuotisjuhlien yhteydessä syksyllä 2011. Pietilän teoksesta tekee mielenkiintoisen epilogi, jossa käsitellään tutkimuksen lähdeaineistoa ja Aamulehden arkiston tilaa – kritiikkiäkään kaihtamatta. Luvun lopussa Pietilä esittää toivomuksen, että arkiston hoito saatettaisiin kestävälle tolalle: ”Arvokkaan aineiston päätyminen arkistotoimen ammattilaisten hoiviin saattaisi olla tälle paras tae.”
Pietilä menehtyi vuonna 2015, mutta toivon mukaan terveiset menevät perille: arkisto on nyt ammatillisissa käsissä. Päivälehden arkistossa Aamulehti täydentää historiallisesti arvokkaiden journalististen arkistojen kokonaisuutta. Meillähän on melkein koko vuorokausi: Aamulehdestä aina Päivälehteen ja Ilta-Sanomiin!
Janne Ridanpää, Päivälehden arkiston tutkija
Päivälehden arkisto toimii Sanoma-konsernin Suomessa olevien yksikköjen päätearkistona. Suurin osa aineistosta on vapaasti asiakkaiden käytettävissä.
