Teksti: Ulla Koski | Kuvat ja videot: Ida Pimenoff

Päivälehden museossa MediaMaanantain tilaisuudessa 13.3. keskusteltiin faktantarkistuksesta ja valemedioista. Keskustelemassa olivat Faktabaarin vastaava toimittaja Tuomas Muraja, Tampereen yliopiston tutkija Elina Noppari, Ilkan ja Pohjalaisen verkkotoimituksen esimies Juha Vainio ja Valheenpaljastaja-juttusarjaa kirjoittava toimittaja Johanna Vehkoo, joka myös veti keskustelua.

Tutkija Elina Noppari aloitti tilaisuuden alustuksella, jossa hän pohti terminologiaa. Tulisiko puhua valemediasta vai vastamediasta – hän itse käyttää sanaa vastamedia. Tampereen yliopisto on haastatellut vaihtoehtoisten medioiden käyttäjiä, ja niiden perusteella lukijoiden ja lukemistapojen kirjo on erittäin suuri ja yhteisiä nimittäjiä ovat aktiivinen median käyttö ja valtavirrasta poikkeava kriittinen asenne. Jutuista poimitaan itseään kiinnostavat seikat ja muu jätetään huomioimatta. Luetuimmat aiheet ovat turvapaikanhakijoihin ja pakolaiskriisiin liittyvät jutut sekä rikosjutut. Sosiaalinen media jakelukanavana on ylivoimainen perinteiseen mediaan verrattuna. Elina Noppari kuitenkin peräänkuuluttaa vastakkainasettelun sijaan vuoropuhelua kaikkien mediankäyttäjien kesken.

Tuomas Muraja totesi, että faktantarkistus on täysin mekaanista työtä. Esitetyt väitteet tarkistetaan vähintään kahdesta eri lähteestä. Prosessissa tarkistetaan vain faktat, muuhun journalistiseen sisältöön ei oteta kantaan, se on toimittajien työtä. Suomalaisissa mediataloissa ei ole erillisiä faktantarkistajia, mutta esimerkiksi Der Spiegel-lehdessä työskentelee 70 faktantarkistajaa omana osastonaan.

Kolmanneksi kuultiin Juha Vainion puheenvuoro, jossa hän kertoi mm. MV-lehteä koskevasta jutustaan, jolla hän voitti vuoden parhaan uutisjutun palkinnon Sanomalehtien liiton kilpailussa 2016. Valemedialle on tyypillistä, että aina osa jutusta on totta. Vainio puhui myös siitä, kuinka ongelmallista jutun kirjoittaminen valemediasta on, koska ne elävät huomiosta. Valemedian juttuja ei pitäisi toistaa tai levittää sellaisenaan, vaan havainnoida ja miettiä, onko uutisella yhteiskunnallista merkitystä. Valemedioista julkaistusta jutusta pitäisi olla enemmän hyötyä kuin haittaa – usein perinteisissä medioissa on annettu liian helposti näkyvyyttä valheellisille jutuille.

Alustuksia seuranneessa keskustelussa pohdittiin mm. toimitusten niukentuneiden resurssien vaikutusta virheellisen tiedon yleisyyteen. Panelistit muistuttivat myös, että kansalaisilta vaaditaan yhä enemmän medialukutaitoa. Lisäksi he peräänkuuluttivat huolellisuutta verkossa julkaistujen juttujen jakamisessa.

Tilaisuuden avannut yliasiamies Ulla Koski sanoi, että ilman korkealaatuista, faktoihin perustuvaa ja ammattitaitoisesti tehtyä journalismia kansalaiset eivät voi muodostaa punnittuja ja perusteltuja mielipiteitä toimintansa – kuten äänestämisen tai muun kansalaisaktiivisuuden – pohjaksi. Helsingin Sanomain Säätiön tehtävänä on tukea laatujournalismia ja suomalaista mediaa. Tämä on samalla työtä demokratian puolesta, totesi Koski.