Kriitikolla on edelleen valtaa, todettiin 6.11. pidetyssä MediaMaanantaissa. Valta myös vaihtelee kritiikin kohteen mukaan: enää ei hyvä kirja-arvostelu päälehdessä johda aiempien vuosien tapaan kirjan ostoryntäykseen, huono ravintola-arvostelu voi sen sijaan syöstä ravintolan konkurssiin.

Kritiikkejä ja kulttuurijournalismia tutkinut Tampereen yliopiston dosentti Heikki Hellman totesi, ettei mediassa enää ole Jukka Kajavan tai Helena Yläsen tapaisia kriitikkonimiä. Ero ammatti- ja amatöörikriitikoiden välillä on hälvennyt, ennen kaikkea sosiaalisen median nousun myötä.

Päivälehden museolla kritiikeistä ja kriitikoista keskustelivat Hellmanin lisäksi kirjailija Venla Hiidensalo, Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukka ja Suomen Näyttelijäliiton puheenjohtaja Helena Ryti.

Venla Hiidensalo pohti esikoiskirjailijan saamia kritiikkejä. Murskakritiikki voi lannistaa kirjailijan jopa siihen pisteeseen, ettei tämä enää pysty kirjoittamaan. Toisaalta hänen mielestään saa olla jopa kiitollinen, jos kirja yleensä saa huomiota. Yhä harvemmasta kirjasta kun ylipäätään tehdään arvioita. Vaikeimmaksi kritiikin lajiksi Teemu Luukka nosti mediakritiikin. Hän totesikin tällaisten kritiikkien lähes kuihtuneen pois.