Panelistit Jenni Rotonen ja Mika Salminen Salla-Maaria Laaksosen tentattavana.

Päivälehden museossa esiteltiin 22. marraskuuta kahden koronapandemian viestintää tutkineen hankkeen keskeisimpiä havaintoja. Molemmat Helsingin yliopiston hankkeet saivat Helsingin Sanomain Säätiön rahoituksen syksyllä 2020.

Dosentti ja yliopistotutkija Salla-Maaria Laaksosen johtamassa UnCoCo – Vaihtoehtoiset viestijät koronakriisissä -hankkeessa tarkasteltiin, miten koronapandemiaan liittyvä informaatio ja tarinat kiertävät ja kehystyvät vaihtoehtoisten, epätyypillisten viestijöiden verkostoissa. Hanke käytti aineistonaan sosiaalisen median keskustelualustoja ja se hyödynsi myös digitaalisen yhteiskuntatieteen ja kieliteknologian menetelmiä. Säätiö tuki hanketta 99 000 euron suuruisella apurahalla.

Salla-Maaria Laaksonen johti UnCoCo – Vaihtoehtoiset viestijät koronakriisissä -hanketta.

Professori Esa Väliverrosen johtamassa Koronakriisin julkinen dynamiikka -hankkeessa selvitettiin, miten suomalaiset ja asiantuntijat arvioivat koronapandemiaa koskevaa viestintää ja uutismedian toimintaa kriisissä. Tutkimuksen keskeisenä teemana oli kansalaisten luottamus eri toimijoihin. Lisäksi hankkeessa haastateltiin keskeisiä koronakriisin käsittelyyn osallistuneita asiantuntijoita, viranomaisia ja toimittaja. Myös koronasta käyty Twitter-keskustelu oli tutkimuksen kohteena. Hankkeen saama apuraha oli 98 000 euroa.

Koronakriisin julkinen dynamiikka -hanketta johti Esa Väliverronen.
Elina Uutela kertoi asiantuntijoiden, viranomaisten ja toimittajien jännitteistä ja yhteistyöstä.

Kuten Laaksonen ja Väliverronen työryhmineen tiivistivät, koronapandemian viestintä oli kokonaisuudessaan monimuotoista ja haastavaa. Korona-aiheesta viestineet viranomaiset, toimittajat, tutkijat ja somevaikuttajat hyödynsivät eri keinoja, mutta tavoitteena kaikilla oli yhteisen ymmärryksen lisääminen.

Hanna Reinikainen (kuvassa) ja Essi Pöyry tutkivat julkisyhteisöjen viestintäkampanjoita, joissa hyödynnettiin somevaikuttajia.

Koronapandemian alkuvaiheessa keväällä 2020 mediajulkisuudessa vallitsi yksiääninen kriisimoodi: kansalaiset hakeutuivat perinteisten medioiden pariin, ja kritiikkiä esitettiin lähinnä sosiaalisessa mediassa. Vähitellen uutismediat alkoivat nostaa esiin myös asiantuntijoiden erimielisyyttä. Jännitteitä esiintyi niin eri tahojen välillä kuin yksittäisen ammattikunnan sisällä.

Somevaikuttajat toimivat seuraajilleen tärkeinä roolimalleina koronarajoitusten aikana, Essi Pöyry totesi.

Tutkimuksissa selvisi, että suomalaisista selvä enemmistö tuki maan virallisia koronatoimia. Myös kansalaisten luottamus uutismedioihin säilyi jokseenkin muuttumattomana.

Tuomas Heikkilä selvitti pseudoanonyymien Twitter-käyttäjien korona-aktivismia.

Salla-Maaria Laaksosen johdattelemassa paneelissa koronajulkisuudesta keskustelivat toimittaja Robert Sundman, Helsingin yliopiston dosentti Mikael Niku, sosiaalisen median ammattilainen Jenni Rotonen ja tutkimusprofessori, THL:n hyvinvointivaikuttajat-osaston johtaja Mika Salminen. Koronaviestinnässä panelisteja yllättivät muun muassa viestinnän nopeus ja viestintäkanavien hankalasti hallittava informaatiomassa. Sosiaalisessa mediassa korostuivat rajut vastakkainasettelut, vahva leimaamisen kulttuuri ja disinformaation määrä; esimerkiksi Mika Salminen myönsi vähentäneensä Twitterin käyttöä näiden seikkojen vuoksi.

Tärkeänä panelistit pitivät myös sitä, että koronakeskusteluissa ei suljettu korvia eriäänisyydeltä. Kiitosta saivat muun muassa viranomaisten viikoittaiset tiedotustilaisuudet, jotka täyttivät niin toimittajien kuin kansalaistenkin tiedontarpeen. Korona-ajan viestinnän uutta ilmiötä, someyhteistyötä, panelistit pitivät pääosin onnistuneena.

Panelistit vasemmalta: Robert Sundman, Mikael Niku, Jenni Rotonen ja Mika Salminen.

UnCoCo -Vaihtoehtoiset viestijät koronakriisissä

Koronakriisin julkinen dynamiikka

Päätösseminaarissa esitettyjen tulosten tiivistelmät

Teksti: Kirsi Kolari
Kuvat: Ida Pimenoff