Ilman tutkimusta media olisi yksisilmäisempi ja huonompi omassa työssään, sanoo toimituspäällikkö Laura Saarikoski. ”Tutkijat ovat meidän vallan vahtikoira. On hirveän arvokasta, että säätiö tukee tutkijoita, jotka tarkastelevat kriittisesti ja ulkopuolisena median liiketoimintaa ja sisältöjä.”

Usein uutisen kaari on lyhyt: ensisykäys, tietojen tarkentuminen, kokonaiskuvan hahmottuminen, ja siitä liuku kohti analyysia, taustoja, tarinoita uutisten takana.

Pandemian kaari on aivan toisenlainen. Korona on ylivoimaisesti pitkäkestoisin päivittäisessä seurannassa ollut uutisaihe nykyisten toimittajien elinaikana.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Laura Saarikoski on ollut ”tekemässä koronaa” eli johtamassa koronauutisointia pian kaksi vuotta. Saarikoski on myös Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen jäsen. Hän kokee roolikseen säätiössä miettiä tutkimusta journalismin sisällön ja bisneksen etulinjasta käsin.

Kun korona-ajan poikkeuksellisuus ja pituus alkoivat valjeta, Saarikoski ehdotti, että säätiö järjestäisi kohdennetun haun koronauutisoinnista. Näin tehtiin.

”Ajattelin, että koronajournalismin tutkiminen ulkopuolisen katseen avulla olisi tosi tärkeää. Näen koronaa tehdessä, miten ihmiset painottavat eri asioita ja näkökulmia. Mekin on tehty Hesarissa asioita hyvin ja huonosti. Minua kiinnostaa, miten koronajournalismi vaikuttaa Suomen koronapolitiikkaan ja päinvastoin.”

Myös totuuden jälkeistä aikaa koskeva kohdennettu haku oli Saarikosken aloite. ”Seurasin tuolloin Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana Donald Trumpin valintaa ja näin lähietäisyydeltä, miten amerikkalaiset elivät täysin eri todellisuuksissa.”

Saarikoski sanoo, että tutkijat ovat median vallan vahtikoiria. Media olisi yksisilmäisempi ja huonompi omassa työssään ilman tutkimusta.

”On hirveän arvokasta, että säätiö tukee tutkijoita, jotka tarkastelevat kriittisesti ja ulkopuolisena median liiketoimintaa ja sisältöjä.”

Saarikoski pitää itsestäänselvänä, että tutkijat ja tekijät katsovat mediaa eri lähtökohdista. Välillä tekijästä voi tuntua, ettei tutkija näe työn realiteetteja tai ota huomioon kaikkia asioita, jotka tekemiseen vaikuttavat.

”Ei voi silti sanoa, etteivätkö tutkijat usein osuisi ihan helvetin oikeaan. En minä täällä kiihkeässä tekemisen sisäpiirissä pysty näkemään asioita samalla tavalla kuin tutkijat, jotka tarkastelevat tätä ulkopuolelta.”

***

Laura Saarikoski aloitti työt Helsingin Sanomissa kesätoimittajana 1995. Toimitus oli vielä eteläisessä Helsingissä Ludviginkadulla. Tätä haastattelua tehdään pandemiatyyliin ulkona. Kävelemme ympäri Töölönlahtea. Sanomatalo seisoo Rautatieaseman vieressä lasisena kuutiona.

Saarikoski sanoo, että journalismi on nyt paljon kiinnostavammassa vaiheessa kuin silloin, kun hän aloitti opinnot Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella yli 25 vuotta sitten. ”On paljon jännittävämpää olla journalismin tekijä ja tutkija nyt. Muutos on niin valtavaa. Tässä ajassa on todella paljon ristikkäisiä asioita, jotka vaikuttavat journalismiin: data, globalisaatio, bisnesmallin muutos, algoritmit, personointi…”

Kiinnostavampaa tarkoittaa usein myös vaikeampaa. Yleisöt ovat keskenään erilaisia, ja niistä tiedetään analytiikan ansiosta paljon enemmän kuin ennen.

”Meillä on koulutetut lukijat, joilla on pääsy maailman parhaaseen journalismiin joka päivä. He vertaavat Hesaria minkä tahansa laatumedian sisältöön ja miettivät, kelpaako tämä minulle. Sitten on ihmisiä, joilla on ihan muita tarpeita. Me yritetään nykyään ajatella, että pitää tarjota erilaisia sisältöjä erilaisille ihmisille. Me tehdään tietoisesti useita eri lehtiä.”

Ja niin kuin toimittajat tapaavat sanoa puhuessaan alan muutoksesta: paljon on myös ennallaan. Saarikoski on saanut esimerkiksi kirjeenvaihtajana nähdä työstä puolen, jota hän kutsuu ”huumaavaksi”:

”Pääset paikkoihin, joita et ikinä näkisi muuten, pääset vierailemaan todellisuuksissa, joissa et muuten olisi, ja pääset kertomaan tästä kaikesta lukijoille.”

***

Mikä alan ilmiö Saarikoskea mietityttää juuri nyt?

Esimerkiksi tekstin kuolema.

Säätiön hallitus vieraili keväällä 2019 Snapchatissä Kaliforniassa. Saarikosken mieleen jäi väite, jonka mukaan amerikkalaiset college-opiskelijat eivät enää lue kymmentä sivua pitempiä tekstejä.

”Onko tämä seuraava paradigman muutos? Mennäänkö meilläkin tekstistä kuvaan ja ääneen?”

Alalla ei uskota yhtenäisiin, totaalisiin muutoksiin. Säätiö perusti juuri Ilkka Malmberg -palkinnon. Se juhlii nimenomaan journalistista kirjoittamista.

”Journalismi menee moneen suuntaan yhtä aikaa”, Saarikoski sanoo.

***

Siitä on kymmenen vuotta, kun Saarikosken perhe – Laura, puoliso Saska ja kaksi lasta – asuivat vuoden Oxfordissa. Toimittajavanhemmat olivat Helsingin Sanomain Säätiön toimittajastipendiaatteina ja opiskelivat Reuters Instituutissa. Tähän mennessä jo 160 suomalaista toimittajaa on ollut stipendiaattina Briteissä, Saksassa, Venäjällä, Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Tämä on Saarikosken mielestä ”ainutlaatuista ja ihan tajunnanräjäyttävää”.

Toimittajien kansainvälisyyden lisäämisen ohella Saarikoski pitää siitä, että säätiö rahoittaa suomenkielistä mediatutkimusta.

”Me ollaan aika omintakeinen kieli- ja kulttuurialue Euroopassa. Olisi tosi surullista, jos ei olisi suomenkielistä mediaa ja mediatutkimusta. Ei se kansainvälisyys ole ainoa autuaaksi tekevä asia.”

Tässä haastattelusarjassa on ollut tapana pyytää säätiön hallituksen jäseniltä vinkkejä apurahahakemusten tekijöille. Mitä Saarikoskella on mielessä?

”Monisanaisuus ei korvaa ajatusten kirkkautta. On parempi todennäköisyys saada apuraha, jos ihmiset ymmärtävät, mitä haluat tutkia. Kyllä se apuraha sieltä tulee, jos ajatus on hyvä!”

***

”Mun mediasuhde arkisin on välineellinen. Olen uutislinjan toimituspäällikkö ja aamulla pitää valmistautua kello kahdeksan uutiskokouksen. Katson kilpailijat, muutaman kv-verrokin ja kuuntelen seiskalta Ylen radiouutiset. Tämä on nopeaa ja arkista: onko jotain, mihin meidän pitäisi tarttua? Katse on tulevassa uutispäivässä. Viikonloput ovat ihan erilaisia. Luen kirjoja ja pitkiä juttuja, se antaa aivoille happea ja pitää järjissään hektisessä uutistyössä.”

Laura Saarikoski
Helsingin Sanomien toimituspäällikkö
Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen jäsen
Ollut mm. Helsingin Sanomien Washingtonin-kirjeenvaihtaja.

Teksti: Reetta Räty
Kuva: Ida Pimenoff