Suomen Kuvalehden päätoimittaja muistuttaa säätiön erityisestä roolista ja vapaudesta verrattuna liike-elämän toimijoihin ja julkiseen sektoriin. ”Arvostan apurahahakemuksissa rehellisyyttä – voi sanoa: en ole varma, voiko näin tehdä, mutta haluan yrittää.”

Matti Kalliokoski on Suomen Kuvalehden päätoimittaja, mutta hänellä on vahvat siteet Helsingin Sanomiin, jossa hän on työskennellyt kahteen otteeseen. Ensimmäinen jakso sijoittuu 80-luvun loppuun. Kalliokoski oli 19-vuotias Sanoman toimittajakoululainen ja pääsi näkemään perinteisen median elämää kaudella, jolloin painettu Helsingin Sanomat ei ollut mahtua postiluukuista sisään, koska ilmoituksia oli niin paljon.

”Kulttuuritoimituksessa vaikuttivat Heikki Hellman, Pekka Tarkka, Jukka Kajava ja Seppo Heikinheimo. Se oli aikaa, jota monet nykyään nostalgisoivat. Lehdellä oli kasvollinen omistaja, ja  päätoimittajaksi valittiin nuori Janne Virkkunen.”

Toinen jakso Hesarissa alkoi, kun Kalliokoski valittiin pääkirjoitustoimituksen pomoksi 2012. Elettiin pörssiyhtiössä ja digiajassa. Jatkuvasta muutoksesta oli tullut uusi normaali, eivätkä huolet liittyneet lehden ilmoitusten suureen määrään.

Helsingin Sanomain Säätiössä Kalliokoski sanoo edustavansa media-alan ihmistä, joka ”tuntee Päivälehden perinnettä, mutta ei ole enää seinien sisäpuolella”.

”Olisiko minun roolini näiden yhdistelmässä: tuttu mutta perheen ulkopuolinen.”

***

Kalliokoski haluaa kiinnittää huomiota säätiön omalaatuiseen rooliin suhteessa rahaan, päätöksiin, niiden perusteluihin ja valvontaan. Hän vertaa säätiötä julkiseen toimijaan ja toisaalta liike-elämän toimijaan. Säätiö toimii näistä molemmista poikkeavalla tavalla.

Ei tarvitse tuijottaa lyhyen tähtäimen tuloslaskelmaa kuten bisneksessä, eikä toimia julkisen talouden tiukkojen ja jäykkien kriteeristöjen mukaisesti.

Säätiö voi kokeilla ja ottaa riskejä.

”Yritän pitää mielessä sen poikkeuksellisen vapausasteen, joka säätiöllä on toimijana.”

Säätiön roolilla on yhteys myös siihen, millaista toimintaa ja tutkimusta Kalliokoski näkee mielellään rahoitettavan.

”Säätiömaailman ulkopuolelta löytyy rahaa tuotekehitystyyppiseen toimintaan, joka pystytään perustelemaan tuloslaskelmalla. Yhteiskunnassa tarvitaan myös rahaa, joka hakee tuloksensa henkisen kehityksen kautta.”

***

Kalliokoski on paitsi Suomen Kuvalehden, myös Parnasson ja Kanava-lehden päätoimittaja. Lehtien tilanne on vakaa, mutta tyytyväisyyteen ei voi jäädä kellimään.

Mikä on näiden lehtien kohtalonkysymys?

”Tuntuu, että pitää pystyä määrittelemään oma paikka journalismin kentällä. Sieltä löytyy piste, jossa tuote on elinvoimainen ja elinkelpoinen. Se edellyttää oikeanlaista uudistumista. Ihan tarkkaa mallia ei maailmallakaan ole, ei voida vain varastaa ideaa jostain muualta. Tavoite on, että vaikka maailma muuttuu, tällaiset lehdet ovat merkityksellisiä ja olemassa.”

Viime vuodet ovat osoittaneet, että yhteiskunnallista tilausta journalismille on. Ovatko journalismin muodot ja taloudelliset mallit samanlaisia kuin ennen, se on toinen kysymys.

Journalismia pitäisikin lähestyä juuri sen yhteiskunnallisen tehtävän kautta, Kalliokoski sanoo. Toimittajien sisäinen kipuilu omasta ammatti-identiteetistä ja roolista on ymmärrettävää, mutta työtä ei tehdä omaa ammattikuntaa varten.

Yhteiskunnallisen tehtävän, maailman selittämisen ja tiedonjanon näkökulmasta viimeinen vuosikymmen on ollut journalismin kulta-aikaa.

”En olisi 20 vuotta sitten uskonut, että nyt länsimaisissakin yhteiskunnissa keskustellaan demokratian tulevaisuudesta. Sananvapauden ja journalismin kysymykset kietoutuvat suoraan tähän kehitykseen.”

***

Kalliokoski sanoo palanneensa journalismin pariin muista töistä muun muassa siksi, että ala sopii generalistille. Toimittajan työ on kuin tehty niille, jotka ovat kiinnostuneita vähän kaikesta.

Hän mainitsee kauniin piirteen toimituksen työssä: journalismin luonteeseen kuuluu, että kollega ei ole kilpailija ja saavutuksista iloitaan yhdessä. ”Perusviritys ei ole sellainen, että edessä olisi koko ajan kapeneva uraputki, joka panee ihmiset kilpailemaan keskenään huomiosta ja tunnustuksesta.”

Mitä Matti Kalliokoski toivoo Helsingin Sanomain Säätiön apurahahakemuksilta?

”Lukijan huomio on parhaimmillaan lukemisen alussa, siksi aika nopeasti pitää päästä isoihin kysymyksiin: miksi tämä teema on olennainen, miten pystyn saamaan siihen selkoa, mitä vaikutusta tällä voisi olla.”

Myös hakijan kannattaa muistaa säätiön luonne: se voi ottaa riskejä.

”Arvostan apurahahakemuksissa rehellisyyttä – voi sanoa: en ole varma, voiko näin tehdä, mutta haluan yrittää.”

***

”Pääkirjoitustoimittajan työssä elin päivälehden tahdissa ja seuranta oli uutispainotteista. Nykyisessä työssä yritän miettiä enemmän sitä, mihin maailma on menossa pitemmällä aikavälillä. Aamulla luen otsikot mutta perhesyistä oman mediankäytön prime time on yhdeksän, kymmenen maissa illalla. Luen kaikenlaista, Suomesta ja ulkomailta. Vaikka esimerkiksi The Atlantic on loistava lehti – sitä voi lukea miettien mitä ideoita täältä varastaisi – olen yrittänyt vähentää vain amerikkalaisten medioiden seuraamista, muuallakin tapahtuu niin paljon kiinnostavaa.”

Matti Kalliokoski
Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen varajäsen
Suomen Kuvalehden, Parnasson ja Kanavan päätoimittaja 2020-
Ollut mm. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esihenkilö sekä Ilkka-lehden, Keskipohjanmaa-lehden ja Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja. Käynyt Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulun. VTM.
Erityisavustajana tasavallan presidentti  Martti Ahtisaaren kansliassa 1998-2000.

Teksti: Reetta Räty
Kuva: Ida Pimenoff