Teksti: Anna-Mari Hänninen | Kuvat ja videot: Ida Pimenoff
Synkkä ja sateinen marraskuu on hyvä syy tarttua kirjaan. Samalla se on hyvä aika käydä keskustelua kirjojen palkitsemisesta.
MediaMaanantai-illassa 12.11. huomio oli kirjallisuuspalkinnoissa. Miksi kirjoilla kilpaillaan? Parantavatko palkinnot kirjallisuutta? Miten voittajat valitaan? Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Jukka Petäjä johdatteli keskustelua.
Kirjailijat Mikko Rimminen ja Saara Turunen kuvasivat tunteiden kirjoa, jota palkinnot herättävät. Rimmisen mukaan kirjallisuusväki on syksyisin kuin pistoksissa, kun yhtäällä järjestetään kirjamessuja ja toisaalla monet palkintoprosessit ovat käynnissä. Kirjailijat ovat työssään yleensä yksinäisiä puurtajia, mutta syksyisin piireissä vallitsee kuin kollektiivinen jännitys.
”Kun sain tietää omasta Finlandia-palkinnostani, ensimmäisiä ajatuksiani oli, että tästä on hyvin todennäköisesti suunta ainoastaan alaspäin. Se oli sinänsä keljua, koska silloin tuli ehkä ensimmäistä kertaa ajatelleeksi uraansa. Sellainen voi nopeasti ruveta häiritsemään työskentelyä”, kertoo Rimminen. Sittemmin hän on vapautunut palkintostressistä. ”Nykyisin näen palkinnon erittäin positiivisena, koska tajusin, että voin tehdä mitä hyvänsä. Esimerkiksi Finlandia-vuoden myyntilukuihin en tule todennäköisesti koskaan enää pääsemään.”
Saara Turunen kertoo tunteneensa palkintokriteereistä paljon hämmennystä. Turunen on paitsi palkittu kirjailija myös ollut mukana palkintoja valitsevassa raadissa.
”Silloin ei ollut mitään muuta ohjetta kuin etsiä ’vuoden parasta esikoiskirjaa’. Mutta mikä on paras? Eihän taiteessa ole parasta.”
Turunen toivoo, että valintakriteerit olisivat selkeämmät niin valitsijaraadeille kuin lukevalle yleisölle.
”Olisi ihanaa, että palkintojen kohdalla enemmän muistettaisiin, että ne ovat jonkun makuun perustuvia. Moni varmaan ajattelee, että Finlandia-voittaja on tämän vuoden paras kirja. Mutta kyse on aina jonkun maun varassa syntyneestä valinnasta.”
”Palkinto on suositus”
Suomen kenties tunnetuimman kirjallisuuspalkinnon, kaunokirjallisuuden Finlandian, jakaa vuosittain Suomen Kirjasäätiö. Säätiön pääsihteeri Elina Lahdenkauppi ja hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén muistuttivat MediaMaanantaissa palkintojen yleisestä merkityksestä.
”Koko homman nimi on tuoda lukija mukaan. Kirjallisuutta ei ole ilman lukijoita, ja siitä tässä palkitsemisessa on kyse”, sanoi Castrén. Hän uskoo palkintojen tuoman näkyvyyden innostavan ihmisiä lukemaan. Castrén on myös Otavan kustannusjohtaja.
”Palkinnoissa ideana on antaa suositus. Sillä on valtava voima, että uskaltaa asettua joidenkin ja lopulta jonkin kirjan taakse, jota uskaltaa suositella”, sanoo Castrén.
Oheisilta videoilta selviää muun muassa, kuinka esiraadit ja lopulliset valitsijat Finlandia-palkintojen seulomiseksi kootaan. Videoilla myös kirjailijat Saara Turunen ja Mikko Rimminen avaavat kokemuksiaan palkintojen vaikutuksista työhönsä sekä muiden kirjailijoiden teosten arvioinnista.
Seuraava MediaMaanantai-tilaisuus pidetään jo 26.11. Päivälehden museolla. Silloin keskustelun aiheena on ilmastonmuutos. Tervetuloa mukaan!
