Berliini, Los Angeles, Oxford, Pietari, Århus… Helsingin Sanomain Säätiö on vuodesta 2008 alkaen lähettänyt yhteensä 160 suomalaista toimittajaa saamaan lisäoppia ulkomaisista huippuyliopistoista. Ja pian valitaan uudet stipendiaatit: haku lukuvuodeksi 2022–2023 päättyy 10.10.
Toimittajastipendeillä säätiö haluaa tarjota toimittajille mahdollisuuden irtautua arjen työstä, syventää osaamista jollain erikoisalalla tai hankkia ihan uusia taitoja. Stipendit on tarkoitettu keskivaiheilla uraansa oleville toimittajille, niin freelancereille kuin mediataloissa työsuhteessa työskenteleville. Stipendiohjelmassa on mukana yliopistoja kolmelta mantereelta.
Koronapandemian vuoksi stipendihaku on kahtena viime vuotena järjestetty supistetusti. Lukuvuodeksi 2020–2021 säätiön stipendiaateista pääsikin lähtemään ulkomaille vain kaksi: Jenni Kangasniemi opiskeli Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa, Petter Lindberg Constructive Institutessa Tanskan Århusissa.
Kyselimme Jennin ja Petterin mietteitä stipendivuoden jälkeen:
Mikä sai sinut hakemaan säätiön toimittajastipendiä?
Jenni:
Journalismi on murroksessa, ja pää ei aina ole pysyä myllerryksessä mukana. Alan tulevaisuuden pohtiminen historiallisessa Oxfordissa, irrallaan päivätyön kiireistä, toi tarpeellisen hengähdystauon. Se auttoi selkeyttämään, mikä journalismin merkitys on juuri minulle ja millaista journalismia haluan olla mukana tekemässä.
Petter:
Kaipasin vaihtelua ja uusia näkökulmia omaan kulttuuritoimittajan arkeen. Ajatus vuoden pituisesta jatkokoulutuksesta ulkomailla tuntui houkuttelevalta ja miltei ylelliseltä vaihtoehdolta.
Mikä oli stipendiaattivuotena saamasi tärkein oppi?
Jenni:
Viimeistään koronapandemia osoitti, että luotettavan tiedon tarve ei ole hävinnyt mihinkään. Muodot sen sijaan muuttuvat rajusti – ja niin myös journalistien työ. Nyt syntyy jatkuvasti perinteisiä rajoja rikkovia työnkuvia, joista hyviä esimerkkejä ovat monialaiset, ilmastonmuutokseen erikoistuvat tuottajat tai uuden teknologian ja journalismin risteyskohdassa työskentelevät monimediatoimittajat. Uusia työkaluja ja työtapoja pitää välillä omaksua lennosta. Muutos voi pelottaa, mutta se on peruuttamatonta. Jotta alamme selviää, mediatalojen ja journalistien pitää olla etulinjassa mukana määrittelemässä tulevaisuuden työnkuvia ja lainailla rohkeasti vaikutteita eri aloilta.
Petter:
Vuosi Århusissa on antanut lisäluottamusta omaan tekemiseen ja avartanut näkökenttää kohti osallistuvampaa ja rakentavampaa journalismia. Lisäksi vuosi on muistuttanut minua siitä miten tavattoman tärkeitä kuunteleminen ja kunnioitus ovat toimittajan työssä.
Millaista tukea toivoisit säätiöiltä journalismille, medialle ja toimittajille?
Jenni:
Toivon tukea hankkeille, jotka uudistavat journalismia rohkeasti ja rikkovat perinteisiä rajoja, kuten ”kovan” ja ”pehmeän” journalismin jakoa tai vanhakantaisia sukupuolirajoja. Toivon tukea myös ruohonjuuritasolta tuleville media-alan innovaatioille, jotka esimerkiksi määrittelevät yleisön aivan uudella tavalla. Journalismi on luova ala, ja niin isot kuin pienetkin toimijat hyötyvät siitä, että totuttuja käsityksiä ravistellaan.
Petter:
Säätiö tekee arvokasta työtä tarjoamalla jatkokoulutuspaikkoja suomalaisille toimittajille. Jokin näkyvämpi toiminta voisi kohdentua kannanottoon, tempaukseen tai palkintoon, joka edistäisi demokraattista keskustelua ja muistuttaisi puolueettoman journalismin tärkeydestä.
—