Valokuvat: Ida Pimenoff
Mistä löytyy motivaatio osallistua politiikkaan tai ylipäätään osallistua julkiseen keskusteluun? Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksen tutkijat Esa Reunanen ja Auli Harju selvittivät asiaa haastattelemalla keväällä 2011 eri-ikäisiä, julkisuudessa esiintyviä poliitikkoja ja järjestöaktiiveja.
Sekä poliitikot että kansalaisaktivistit mainitsivat osallistumisensa motiiveiksi mm. halun vaikuttaa epäoikeudenmukaisuuksiin, aloitteellisen luonteen ja yhteiskunnallisesti aktiivisen kodin.
Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vaikka poliitikot kritisoivat medioita viihteellistymisestä, skandaalihakuisuudesta ja kyynisyydestä, omalta kohdaltaan he pitivät mediakohtelua asiallisena.
Moni julkisuudessa toimiva sanoi olevansa sinut tunnettuna henkilönä olemiseensa. Aktivisteille itse julkisuus ei ole kuitenkaan yhtä tärkeää kuin poliitikoille. Sen sijaan tärkeää on aktivistien ajaman asian saama mediahuomio.
Tutkimusta kommentoimassa ollut Greenpeace-liikkeen ilmastopolitiikan asiantuntija Kaisa Kosonen totesi huomanneensa jo nuorena, ettei asiaosaaminen ole ainoa tärkeä asia. Yhtä tärkeää on myös, miten asiansa viestii.
Toinen kommentaattori MTV3:n politiikan toimituksen esimies Timo Haapala arveli, että tutkimuksen tulokset olisivat olleet erilaiset, jos tutkimus olisi tehty kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Hänen mielestään politiikkojen medialukutaito on heikentynyt, erityisesti uusien, vain vähän aikaa julkisuudessa toimineiden uusien kansanedustajien.
Myös Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi näki ilmapiirin muuttuneen. Esimerkkinä hän käytti perussuomalaisten suhtautumista: jos omassa puheenvuorossa mainitsi perussuomalaisia negatiivisessa sävyssä, negatiivista palautetta tuli runsaasti.
17 vuotta politiikassa toimineelle Kiviniemelle tutkimuksessa ei ollut juurikaan uutta. Hän totesi, että skandaaleja ja viihteellistymistä on ollut aina. ”Politiikan tehtävänä on tuottaa säpinää ja show’ta, näin ajattelevat sekä media että poliitikot.”
Sekä Haapala että Kiviniemi olivat yhtä mieltä siitä, että yleisöpalaute on muuttunut entistä aggressiivisemmaksi. Syyllisenä tähän he näkivät verkon, jossa huono käytös sallitaan ja josta malli on siirtynyt myös reaalimaailmaan. Molemmat olivat myös samaa mieltä siitä, ettei nimimerkkikirjoittelua tulisi sallia.
Media iholla. Politiikan julkisuus kansanedustajien ja aktivistien kokemana -kirja julkistettiin Päivälehden museolla pidetyssä seminaarissa 28.5.2012. Verkkokirja luettavissa: http://tampub.uta.fi/M/media_iholla_2012.pdf.