Vuonna 2016 Suomi ja Ruotsi juhlivat näyttävästi 250 vuotta täyttänyttä painovapausasetusta. Syytä juhlaan olikin: vuonna 1766 Ruotsin valtiopäivillä säädetty radikaali painovapausasetus oli ensimmäinen maailmassa. Ja erityistä syytä juhlaan antoi se, että asetuksen voimaantuloon vaikutti merkittävästi suomalainen Anders Chydenius, kokkolalainen valtiopäivämies ja kirkkoherra.
Painovapausasetus poisti ennakkosensuurin ja teki valtaapitävien arvostelusta sallittua. Se oli samalla myös maailman ensimmäinen julkisuuslaki. Ensimmäistä kertaa säädettiin, että hallinnon ja oikeuslaitoksen asiakirjat olivat lähtökohtaisesti julkisia ja kansalaisten käytettävissä.
Juhlavuotta vietettiin teemalla Oikeus tietää – oikeus sanoa. Helsingin Sanomain Säätiö järjesti juhlavuoden aikana yhdessä Anders Chydenius -säätiön kanssa useita aiheeseen liittyneitä seminaareja ja tapahtumia. Vuoden päätapahtuma oli Suomen valtion ja Unescon yhteistyönä järjestämä Maailman lehdistönvapauden päivän konferenssi. Toukokuun alussa Finlandia-taloon kokoontui lähes tuhat median- ja sananvapauden puolestapuhujaa eri puolilta maailmaa. Helsingin Sanomain Säätiö oli keväällä 2014 yhtenä aloitteentekijänä konferenssin saamiseksi Suomeen.
Painovapausasetuksesta ei kuitenkaan tullut pysyvää. Jo kuuden vuoden kuluttua, vuonna 1772, Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen, painovapautta alettiin vähitellen lakkauttaa. Muutaman vuoden kuluttua siitä ei enää ollut jälkeäkään.
Tämä on hyvä muistutus siitä, etteivät parhaatkaan saavutukset ole automaattisesti pysyviä.
Suomi on saanut seitsemän vuotta nauttia lehdistönvapauden ykkösmaan tittelistä. Tunnustus on tullut kansainväliseltä Toimittajat ilman rajoja -sananvapausjärjestöltä. Mutta tämäkään saavutus ei säily ilman jatkuvaa työtä. Suomalaisen median on joka päivä pidettävä huolta siitä, että lehdistönvapautemme säilyy maailman parhaana.
Helsingin Sanomain Säätiön tehtävänä on tukea suomalaista mediaa ja laatujournalismia sekä toimia sananvapauden puolesta. Tämä on myös työtä suomalaisen demokratian puolesta. Ilman korkealaatuista, faktoihin perustuvaa, ammattitaitoisesti tehtyä journalismia kansalaiset eivät voi muodostaa punnittuja ja perusteltuja mielipiteitä toimintansa – kuten äänestämisen tai muun kansalaisaktiivisuuden – pohjaksi.
Vuonna 2016 voimakkaasti lisääntyneet valemediat ja muut valheita levittävät kanavat ovat olleet huolestuttava ilmiö nimenomaan demokratian kannalta. Erityisen huolestuttavaa on tietysti myös se, ettei tämänsuuntainen kehitys ole ollut kaikista edes huolestuttavaa. Liian monen mielestä totuudella ei ole niin suurta väliä. Tärkeämpiä ovat hyvät ja vetävät tarinat sekä se, miltä asiat itsestä tuntuvat ja miten ne koetaan.
Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi vuoden 2016 sanaksi ”post- truth” eli totuudenjälkeinen. Totuudenjälkeisellä ajalla viitataan siihen, että tunteet ja jopa valheet ovat syrjäyttäneet faktat, erityisesti politiikassa. Toisaalta koko käsitettä on myös kritisoitu: onko koskaan elettykään totuuden aikaa?
Helsingin Sanomain Säätiö haluaa selvittää ilmiötä ”totuudenjälkeinen aika” mahdollisimman laajasti sekä tutkimuksen että journalismin keinoin. Teeman käsittelyyn säätiö onkin varannut vuoden 2017 yhteensä kahden miljoonan euron apurahabudjetista 500 000 euroa.
Lasten ja nuorten mediakasvatuksen hyväksi säätiö tekee työtä ylläpitämässään Päivälehden museossa. Reilu vuosi sitten uudistetusta museosta on tullut paitsi suuren yleisön myös erilaisten tapahtumanjärjestäjien suosima paikka. Päivälehden arkistossa on tutkijoille ja muillekin lehdistön historiasta kiinnostuneille runsaasti tutkimusaineistoa vapaasti käytettävissä. Säätiön kolme toimintamuotoa – apurahat, museo ja arkisto – toimivat kaikki yhdessä ja erikseen laatujournalismin ja sananvapauden hyväksi.
Meillä kaikilla on oikeus tietää ja oikeus sanoa. Mutta yhtä tärkeää on muistaa, että meillä on myös vastuu sanomisistamme.
Ulla Koski
Yliasiamies
***