Median vastuu koulusurmauutisoinnissa herätti vilkasta keskustelua Helsingin Sanomain Säätiön rahoittaman tutkimushankkeen päätösseminaarissa perjantaina 7. helmikuuta.
Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen (JMC) tutkimushankkeessa “Tragediauutisoinnin haasteet – median mahdollisuudet käsitellä kouluampumisia” on selvitelty sekä yhdysvaltalaisen että suomalaisen median tapoja uutisoida kouluampumisia. Säätiö myönsi hankkeelle 120 000 euron apurahan vuonna 2018.
JMC:n tutkijatohtorit Kirsi Cheas ja Maiju Kannisto esittelivät Päivälehden museossa hankkeen keskeisiä teemoja ja tragediajournalismia koskevan toimittajakyselyn tuloksia. Tarkastelussa ovat olleet median eettiset haasteet sekä perinteisen median ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvan #-aktivismin väliset jännitteet. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut uutisointi, joka seurasi Floridan Parklandissa vuonna 2018 tapahtunutta kouluampumista.
Median näkökulmasta tutkimusaihetta kommentoivat Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson, JSN:n jäsen Henrik Rydenfelt Helsingin yliopistosta ja Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Laura Saarikoski. Tutkimushankkeen vastuullinen johtaja, professori Benita Heiskanen toimi keskustelun vetäjänä.
Mikä on journalismin tärkein tehtävä koulusurmia koskevassa uutisoinnissa? Millainen olisi paras tapa käsitellä uutisoinnin eettisiä haasteita toimituksissa? Miten reagoida sosiaalisen median tuomiin haasteisiin joukkosurmauutisoinnissa? Muun muassa näitä tutkimuksessa esiin nousseita kysymyksiä kommentoijat saivat pohdittavakseen.
Kommentoijien mielestä median keskeisenä tehtävänä joukkosurmatilanteessa on kertoa totuudenmukaisesti, mitä on tapahtunut ja onko tilanne vielä mahdollisesti päällä. Tiedon välittäminen on tärkeää esimerkiksi uhrien perheenjäsenille. Kysymys siitä, tarvitseeko yleisö muuta tietoa, onkin jo monimutkaisempi. Yleisöllä on toki oikeus tietää, mutta uhreilla on myös oikeus yksityisyyteen. Tämänkaltaisten kysymysten ratkaisemiseksi ei ole yksiselitteisiä ohjeita, Henrik Rydenfelt totesi.
Maria Pettersson toi esiin myös median vastuullisuuden. Vastuullisuuteen kuuluu, että lopussa tilanne käydään vielä kertaalleen läpi: mitä tapahtui, miksi tämä tapahtui, miksi tämä tapahtui juuri täällä, mitä olisi voinut tehdä toisin ja miten vastaavan voisi ehkäistä jatkossa. Pettersson viittasi lokakuussa 2019 tapahtuneeseen Kuopion kouluhyökkäykseen, jonka yhteydessä tämänkaltainen jälkianalyysi jäi tekemättä.
Enemmistö JMC:n kyselyyn vastanneista toimittajista piti journalistien eettisiä ohjeita toimittajan ensisijaisena ohjenuorana joukkosurmatilanteessa. Journalistien yhteisiä, maailmanlaajuisia eettisiä ohjeita ei juurikaan pidetty mahdollisina. Eri maiden lait ja kontekstit poikkeavat liiaksi toisistaan. Laura Saarikoski totesi, että siinä missä Suomessa korostetaan yksityisyydensuojaa, Yhdysvalloissa annetaan enemmän painoarvoa sananvapaudelle. Saarikoski toimi Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana 2014–2018 ja oli myös paikan päällä haastattelemassa Parklandin kouluampumisen uhreja.
Toimituksen eettisistä standardeista kannattaa Petterssonin, Rydenfeltin ja Saarikosken mukaan pitää kiinni riippumatta siitä, mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuneesta kerrotaan. Sosiaalista mediaa tulisi tarkastella yhtenä potentiaalisena lähteenä muiden lähteiden joukossa, Saarikoski summasi.
Teksti: Kirsi Kolari I Kuvat: Ida Pimenoff
