Viestintä ja journalismi toimivat 2020-luvun Suomessa samalla kentällä, mutta niiden käyttämät eettiset ohjeistukset poikkeavat toisistaan. Helsingin Sanomain Säätiö järjesti aiheesta suunnatun haun vuonna 2020. Yksi tuolloin rahoituksen saaneista hankkeista oli Helsingin yliopiston tutkimus Journalismin notkuvat rajat. Paikallisen viestinnän eettiset periaatteet ja ristiriidat. Hankkeen työryhmä esitteli tutkimustaan Päivälehden museossa 31. maaliskuuta.
Helsingin yliopiston professori Jaana Hujasen vetämä hanke valottaa paikallisen median ja viestinnän rajapintaa tekijöiden, sisältöjen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen ensisijainen aineisto koostuu uudentyyppisen paikallismedian tekijöiden haastatteluista ja sisältöjen analyysistä. Aineistona on käytetty muun muassa uutismedian päätoimittajille suunnatun sähköisen kyselyn vastauksia.
Hujasen lisäksi työryhmään ovat kuuluneet tutkimuspäällikkö Mikko Grönlund ja väitöskirjatutkija Juho Ruotsalainen Turun yliopistosta, yliopistonlehtori Katja Lehtisaari Tampereen yliopistosta sekä väitöskirjatutkija Viljami Vaarala Helsingin yliopistosta. Tutkimushankkeen tuloksia kommentoivat seminaarissa professori Folker Hanusch Wienin yliopistosta sekä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun yliopettaja Hanna Rajalahti.
Kuten seminaarissa todettiin, digiaikana journalismin ja viestinnän käsitettä on yhä vaikeampi määritellä. Journalismin ja viestinnän raja myös hämärtyy entisestään eri viestintätehtävissä toimivien ammattikuvan muuttuessa. Rajalahti muistutti, että Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen laatimien Journalistin ohjeiden lisäksi on olemassa myös Viestinnän neuvottelukunnan laatimat viestinnän eettiset ohjeet, joihin viestinnän ammattilaiset ovat sitoutuneet. Journalismin ja viestinnän suhdetta pohdittiin myös yleisön näkökulmasta: ymmärtääkö yleisö, mikä milloinkin on journalismia, mikä viestintää?
Lisätietoa:
Tutkimusryhmän esitykset 31.3.2023
Kuvat: Ida Pimenoff