Puhetta totuudesta, tiedosta ja journalismista – ”Halusimme kirjalla osaltaan lisätä avoimuutta”
Säätiön suunnattu haku kannusti pohtimaan totuudenjälkeisen ajan ilmiöitä. Toimittajien ja tutkijoiden tietokirja avaa, miten media pärjää valeuutisten ja informaatiovaikuttamisen aikana.
Neljällä kaveruksella on ollut tapana valita luettavaksi vanhoja kirjoja ja kokoontua ruotimaan niitä helsinkiläisravintoloissa. Alkuvuonna 2017 rennon kirjakerhon rutiinit kuitenkin muuttuivat.
Yksi nelikosta huomasi Helsingin Sanomain Säätiön ilmoituksen Totuudenjälkeinen aika -apurahahausta. Olisiko heistä mediakriittisen tietokirjan tekijöiksi? Loppu on kansiin painettu: yleistajuinen Totuuden jälkeen – Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana (Teos) ilmestyi syyskuussa 2018.
Yksi kirjoittajista, Ylen toimittaja Olli Seuri sanoo, että säätiön haku iski orastavaan kiinnostukseen. Neljän tutkijan ja toimittajan kirjatapaamisissa oli monesti sivuttu töiden takia myös niin sanottuun totuudenjälkeisyyteen liittyviä ilmiöitä. Apuraha mahdollisti sukelluksen syvemmälle valeuutisten, ”vaihtoehtoisten totuuksien” ja informaatiovaikuttamisen maailmaan.
Kirjan muut tekijät ovat HS:n toimittaja Jarno Hartikainen, Sitran asiantuntija Hannu-Pekka Ikäheimo ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto Vihma.
Seuri ei ole yllättynyt, että kirja herätti julkaisun jälkeen keskustelua media- ja viestintäpiireissä, mutta erityisen ilahtunut hän on laajemmasta kiinnostuksesta.
”Koska kirjassa on myös yhteiskunnallinen näkökulma, on ollut ilo huomata, että sen ovat löytäneet myös laajemmin politiikan, yhteiskunta-alan ja elinkeinoelämän ihmiset.”
Ymmärrystä median mahdollisuuksiin
Säätiö käynnisti suunnatun Totuudenjälkeinen aika -haun reaktiona ajankohtaiseen aiheeseen: Oxfordin sanakirjojen toimitus oli valinnut post-truth eli totuudenjälkeinen-termin vuoden 2016 sanaksi, ja valheet ja puolitotuudet olivat korvanneet faktoja esimerkiksi Britannian brexit- ja Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjoissa. Myös Suomessa julkisessa keskustelussa näkyi uusia sävyjä.
Säätiö pyysi tutkijoita ja toimittajia selvittämään, mikä on totuus totuudenjälkeisestä ajasta. Apurahoja myönnettiin kaikkiaan kymmenelle hankkeelle: tietokirjasta valokuvaukseen ja valheenpaljastuksesta poliittisten kuplien tutkimukseen. Suurin osa hankkeista päättyi vuonna 2018.
Nelikon lukupiiriä kiinnosti etenkin selvittää, onko suomalainen media osa ongelmaa vai ratkaisua. Totuuden jälkeen avaa totuudenjälkeisten ilmiöiden taustoja, mutta tuo ne myös konkretiaan tapausesimerkeillä. Kirja kuvaa esimerkiksi, kuinka suomalaismedia on toistellut hataralla pohjalla olevia EU kieltää -uutisia, nostanut räjähtävät lepakot otsikoihin ja pyrkinyt tunnistamaan Venäjän informaatiovaikuttamista.
”Viime vuonna jatkui keskustelu siitä, mitä on totuudenjälkeisyys. Lisäksi informaatiovaikuttaminen ja valeuutiset kiinnostivat todella paljon”, kertoo Seuri.
Vaaleja, valppautta ja avoimuutta
Tänä vuonna samat teemat pysynevät pinnalla. Suomi käy kohti eduskunta- ja EU-vaaleja, ja julkisuudessa on varoiteltu niin ulkopuolisista vaikuttamispyrkimyksistä kuin sosiaalisen median alustojen haavoittuvuudesta. Kansalaisia kehotetaan seuraamaan uutisvirtaansa kriittisellä silmällä.
Seuri kokee, että Suomessa tunnistetaan jo varsin hyvin mahdollisen vaalivaikuttamisen riskit. On päästy ohi naiivius- ja kauhisteluvaiheista ja tultu tilanteeseen, jossa erilaisista vaikuttamiskeinoista ”on jo aika paljon faktaa”.
”Ainakin toistaiseksi, kunnes törmätään seuraavaan vaikuttamisen tapaan eli manipuloituun videoon.”
Totuuden jälkeen -kirjassa tuodaan esiin useita keinoja, joilla media voi varautua mahdollisiin vaikutus- ja harhautuspyrkimyksiin – ja yleensä pystyä säilyttämään roolinsa yhteiskunnallisesti merkittävänä toimijana. Kirjoittajat kannustavat toimituksia esimerkiksi malttiin mahdollisiin klikkiuutisiin tarttumisessa sekä panostamaan erikoistumiseen. Myös journalistisen prosessin avoimuus saa kannatusta.
”Näen koko ajan vahvemmin, että jos me haluamme säilyttää ihmisten luottamuksen ja saada ihmiset ymmärtämään vapaan journalismin arvo, meidän täytyy pystyä kertomaan heille paremmin, miksi teemme niitä valintoja journalismissa, joita teemme”, sanoo Seuri.
Viime aikoina suomalaismediassa on nähtykin uudentyyppisiä avauksia journalistisesta avoimuudesta. Esimerkiksi verkkojulkaisu Long Play julkaisi journalistisen vuosikertomuksen, lehdet tarjoavat silmäyksiä jutunteon taustoihin, ja päällikkötoimittajat ovat alkaneet avata yksittäisiä juttuprosesseja perustellen Twitterissä.
Seuri toivoo, että myös he kirjallaan voivat osaltaan vaikuttaa tähän kehitykseen.
”Haluamme ajatella, että olemme kirjalla olleet yksi pieni palanen siinä, että tällainen avoimuus lisääntyy.”
Totuudenjälkeinen aika -haussa myönnettiin apurahoja kymmenelle hankkeelle, yhteensä noin 550 000 euroa. Hankkeisiin voi tutustua Totuudenjälkeinen aika -blogissa. Suunnatuilla hauilla säätiö reagoi yksittäisiin teemoihin; viimeisimpänä toteutettiin Media 2030 -haku. Säätiöltä voi kuitenkin hakea apurahoja ympäri vuoden: tuemme sananvapauden edistämiseen sekä viestintään ja viestintäteollisuuteen liittyvää tutkimusta.
Teksti: Anna-Mari Hänninen | Kuva: Matilda Gronow
