”Sananvapaus on kissojenkin tärkeimpiä oikeuksia, mutta sitä ei kerma kaikkiaan saa käyttää väärin.”
Kissojen Päivälehden pääkirjoitus
Päivälehden museossa eläydyttiin vuonna 2019 ruotsalaiskirjailija Gösta Knutssonin lastenkirjoista tuttujen kissahahmojen maailmaan. Knutssonin ensimmäinen Pekka Töpöhäntä -kirja, Pelle Svanslös på äventyr, ilmestyi vuonna 1939, joten Pekka Töpöhäntä -näyttely ajoittui sopivasti kissahahmon 80-vuotisjuhlavuoteen.
Kiinnostukseni ruotsin kieleen ja kissoihin lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että sain ryhtyä näyttelyn käsikirjoittajaksi. Tärkeäksi työparikseni eli näyttelyn pääarkkitehdiksi tuli lavastaja Katariina Kirjavainen, joka on aikaisemmin suunnitellut museoon kaksi vaihtuvaa näyttelyä: Suuri seikkailu – Muumiperhe 65 vuotta (2010) ja Takapihat Tarzanit (2014).
Koska Pekka Töpöhännän juuret ovat vahvasti Ruotsissa, pidimme alusta asti tärkeänä, että voimme tarjota myös ruotsinkielisille museovieraille tilaisuuden tutustua Töpöhännän maailmaan. Näyttelystä tehtiinkin täysin kaksikielinen. Keskeisenä yhteistyökumppaninamme oli ruotsalainen Sagogränd AB, joka valvoo Pekka Töpöhännän tekijänoikeuksia. Sagogrändiltä saimme näyttelyyn lainaksi Töpöhäntä-aiheisia maalauksia ja Uppsalan rakennusten pienoismalleja. Näitä Gösta Knutssonin (1908–1973) ja hänen kissahahmonsa kotikaupunkia kuvaavia lavasteita oli käytetty Ruotsin televisiossa Pekka Töpöhäntä -joulukalenterin rekvisiittana vuonna 1997.
Näyttelyn toteutukseen saimme runsaasti ideoita myös Gösta Knutssonin alkuperäisistä kirjoista. Lopputuloksena oli tivolimainen, mittasuhteilla leikitellyt miljöö, jossa kävijöillä oli mahdollisuus katsoa maailmaa kissojen näkökulmasta ja tehdä monenlaisia kissatemppuja itsekin kissaksi sonnustautuneina. Näyttelyn keskiössä oli kaksi erilaista kissan kotia, joista toinen kuului Pekka Töpöhännälle, toinen tätä kiusaavalle Monnille. Koska Knutsson teki Töpöhännän tunnetuksi alun perin radio-ohjelmissaan, oli näyttelyyn toki saatava myös Kissaradio, josta Töpöhännän ensimmäisiä seikkailuja pääsi kuuntelemaan suomeksi ja ruotsiksi.
Pekka Töpöhäntä -kirjojen kieliasua on 80 vuoden aikana modernisoitu jonkin verran, ja kissojen ulkonäköäkin on muokattu eri aikojen kuvituksissa. Tarinoiden teemat eivät kuitenkaan ole vuosien saatossa vanhentuneet. Kiusaaminen, oikeudenmukaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen ovat kovin tuttuja aiheita nykylukijoillekin. Näyttelyssämme Pekan ja Monnin välistä jännitettä ja kiusaamisen syitä oli mahdollista pohtia muun muassa näiden kahden kotioloja vertaamalla. Pekka nauttii ylellisestä kotikissan elämästä, kun taas Monni on kulkukissa, joka joutuu elelemään synkässä kellarissa. Kiusaako Monni Pekkaa ehkä siksi, että se on tälle kateellinen? Tämä kysymys nousi esiin opastuksilla lapsiryhmien kanssa. Sitä pohdittiin myös näyttelyn viimeisenä viikonloppuna, jolloin museo järjesti Pientä pintaremonttia -tempauksen Monnin asuinolojen parantamiseksi. Tapahtumalla haluttiin piristää Monnia, ja viikonlopun kuluessa kellari täyttyikin sydänkorteista ja kiltteyteen rohkaisevista viesteistä.
Päivälehden nimeä kantavalle museolle oli kieltämättä hieno sattuma, että ensimmäisessä Töpöhäntä-kirjassa mainitaan Pekan kotikaupungissa ilmestyvä sanomalehti, Kissojen Päivälehti. Tämänniminen lehti sopi oivallisesti myös näyttelymme julkaisuksi. Nelisivuiseen lehteen keräsimme Töpöhäntä-kirjoihin pohjautuvaa tietoa, uutisia kissojen kaupungista ja viihdykettä näyttelyvieraille. Lehti tarjosi luontevan tavan käsitellä myös erilaisia sananvapauteen liittyviä kysymyksiä. Lehden lukijat saivat muun muassa pohtia, kuinka tulisi suhtautua lehdessä julkaistuun yleisönosastokirjeeseen, jossa nimimerkin taakse piiloutunut Monni purkaa ärtymystään hännätöntä Pekkaa kohtaan.
Kissojen Päivälehdellä oli merkittävä rooli myös näyttelyssä vierailleen Laajasalon Huvilateatterin lyhytnäytelmissä. Markku Arokannon ohjaamat Töpöhäntä-katkelmat yhdistelivät rohkeasti näyttelyn ja teatterin muotoja: esimerkiksi museon Painokellari sai hetkittäin muuttua Kissojen Päivälehden painopaikaksi.
Päivälehden museon lastennäyttelyt ovat vajaassa parissa kymmenessä vuodessa ehtineet tulla tutuiksi päiväkodeissa ja kouluissa. Osasimme siis jo odottaa yleisöryntäystä Pekka Töpöhäntä -näyttelyyn ja sen aikana järjestettyihin yleisötapahtumiin. Nuorimmille lienee ollut parasta päästä leikkimään kirjoista tuttujen hahmojen maailmassa. Leikki ei kuitenkaan tunne ikärajaa: vanhimmat opastukselleni tulleet olivat yläkoulun kahdeksasluokkalaisia, jotka alkuepäröinnin jälkeen innostuivat kissaleikeistä siinä missä päiväkoti-ikäisetkin. Lasten ja nuorten vanhemmissa ja isovanhemmissa vanhat Töpöhäntä-kirjat ja -kuvitukset herättivät myös nostalgisia muistoja omasta lapsuudesta. Töpöhännällä oli siis tarjottavaa kaikenikäisille.
Kiitos, Töpis!
Teksti: Kirsi Kolari I Kuva: Matilda Gronow
Päivälehden museo on järjestänyt lapsille suunnattuja vaihtuvia näyttelyitä vuodesta 2004. Näyttelyillään museo pyrkii edistämään medialukutaitoa ja erityisesti lasten ja nuorten lukuharrastusta. Pekka Töpöhäntä -näyttely oli esillä 15.3.–15.9.2019.
