Vielä alkuvuodesta Päivälehden arkistossa oltiin hilpeällä tuulella. – Trubaduuri? – Kyllä! Vieraita? – Paljon! – Kuohuvaa? – Tietysti! – Kakku? – Suuri!
Aprillipäivänä 30 vuotta täyttävän arkiston syntymäpäiväjuhlien teemaksi valikoitui kuin itsestään iloinen 1920-luku, ja henkilökunta suunnitteli sonnustautuvansa asianmukaisiin juhla-asuihin.
Kutsuja ei kuitenkaan koskaan lähetetty, ja juhlapäivänä tunnelma arkistossa oli vähintäänkin epätodellinen: ”Päivälehden arkiston tutkijasali on koronaviruspandemian vuoksi toistaiseksi suljettu.” Sama kohtalo koetteli arkiston alakerrassa sijaitsevaa Päivälehden museota. 1920-luvun ilot vaihtuivat vuoden 2020 kaikenkattavaan epävarmuuteen.
Myös tämän kirjoittajalta jäi puuhka hankkimatta, polkkatukka leikkaamatta ja ennen kaikkea kiitospuheenvuoro pitämättä. Ehkä kuulijoiden onneksi, sillä puheesta olisi tullut pitkä. Enemmän jäi harmittamaan kohtaamisten puute. Sillä siksihän ihmiset juhliin tapaavat tulla: tapaamaan vanhoja tuttuja ja tutustumaan uusiin.
Moni olisi varmasti halunnut tavata pitkästä aikaa Pekka Anttosen, kesällä 2019 eläkkeelle jääneen Päivälehden arkiston pitkäaikaisen johtajan. Pekka olisi saanut muistella ensimmäistä työpäiväänsä Pitäjänmäen Strömbergintiellä ja ensi kosketustaan Sanoman häkellyttävään perinnepääomaan. Jo silloin arkistomakasiinit olivat nielleet 1,5 hyllykilometriä ainutlaatuista suomalaista yritys- ja kulttuurihistoriaa: painotuotteita, valokuvia, hallinnollisia asiakirjoja, kirjeitä, museoesineitä ja tietysti helmien helmen, Erkon sukuarkiston. Sittemmin aineiston määrä on vähintään tuplaantunut.
Epäilemättä puheeksi olisi tullut Pekan toinenkin työpäivä. Se olikin erityisen jännittävä, sillä Päivälehden arkistosäätiön hallituksen puheenjohtaja Aatos Erkko oli tullut käymään. Syötiin mansikkaleivokset ja tehtiin sinunkaupat. ”Leppoisa ja hyvä tapaaminen”, olisi Pekka kertonut. Ja lisännyt, että Aatos oli syystäkin todellinen historiantuntija ja arkiston ystävä, olihan hänen isoisänsä Eero Erkko Päivälehden ensimmäinen päätoimittaja ja yksi sen perustajista.
Pekka olisi voinut myös kertoa, ettei Erkon vierailu jäänyt viimeiseksi. Ainakin kerran Erkko yllätti arkistopäällikön tämän työhuoneesta istumasta jalat pöydällä. Ei haitannut. Erityisen ikimuistoinen oli tapaaminen, jossa pohjustettiin muuttoa Pitäjänmäeltä Ludviginkadulle, Helsingin Sanomilta tyhjentyneisiin toimitiloihin. ”Istuttiin AE:n työhuoneessa ja katseltiin piirroksia. Totesin, että tuohonhan on piirretty museo. Että nyt kai me siis perustetaan museokin!” kuuluu yksi Pekan suosikkitarinoista. ”Ja sitten sinut Saila palkattiin tänne! Oi voi. Niin se aika kuluu!”
Tässä vaiheessa olisin voinut puuttua puheeseen jo minäkin, ihmetellä museoprojektin nopeaa aikataulua ja vähän jäykkiä avajaisia. ”Päivälehden museo on ennen kaikkea uutismuseo – ei Erkon museo”, arvioi Helsingin Sanomat tulokasta komeassa kokosivun jutussaan 17.11.2001. Vähän nauratti, sillä sivun pääkuvassa komeili Aatos Erkko. Sittemmin Päivälehden museossa on vieraillut lähes miljoona uutisten ja mediahistorian ystävää ja se on uudistettukin jo kahdesti. Paljastettakoon tässä, että kolmaskin kerta kolkuttelee ovella.
Onnistumisia on mukava muistella, mutta kyllä kunnon vastoinkäymisistäkin riittää juttua. Erityisesti Mätäojan tulvasta, jota myös Suureksi Tuhotulvaksi kutsutaan. Elokuussa 1998 raivokkaasti noussut vesi jätti Päivälehden arkiston omat kokoelmat näennäisesti rauhaan, mutta kuritti kerrosta alempana sijainnutta Sanoman keskusarkistoa sitäkin pahemmin. Arkistoja oltiin vasta siirtämässä Päivälehden arkistoon pitkäaikaissäilytykseen ja tutkijoiden käyttöön, joten jälkipolville jäi aukko suomalaiseen mediahistoriaan. Paljon saatiin onneksi myös pelastettua.
Tutkijoita ja muita asiakkaita arkistossa onkin vuosien varrella riittänyt. Akateemisten tutkijoiden lisäksi kuittauksen vieraskirjaan ovat jättäneet lukuisat tietokirjailijat, toimittajat, tuottajat ja sukututkijat. Muun muassa. Uskon, että heistä moni olisi mieluusti saapunut viettämään juhlapäivää kanssamme. Ehkä ihan vain kiittääkseen arkiston erikoistutkijaa Kyösti Lamminpäätä, joka ennen eläköitymistään kesällä 2020 ennätti kantaa tutkijasaliin tuhansia arkistomappeja, mikrofilmeiltä skannattuja lehtien sivuja tai viime aikoina yhtä useammin avata sähköiseltä tutkijapäätteeltä digitaalisia aineistoja. ”Kysy Kyöstiltä!” on oivallinen ohje, jolla arkistossa ovat pärjänneet niin asiakkaat kuin uudet työntekijätkin.
Arkiston 30-vuotisjuhla olisikin ollut hienoa tilaisuus esitellä uudet asiantuntijamme Johanna Mieto ja Janne Ridanpää. Juhlan sijasta he joutuivat kovaan prässiin. Koska tutkijasali oli suljettu, tuli asiakkaita palvella muilla keinoin. Tuloksena oli arkiston historian hirmuisin digiloikka: kymmeniä tuhansia sivuja digitoituja aineistoja – vapaasti verkossa käytettävissä.
”Erityisesti Erkko-suvun vanhat arkistot ovat Päivälehden arkiston peruskiviä ja ne tarjoavat läpileikkauksen politiikan ja kansalaisvaikuttamisen verkostoihin sekä kulttuurielämään 1800- ja 1900 -lukujen vaihteen Suomessa”, iloitsi kokoelmista vastaava Johanna arkistojen avautumisesta.
”Janne on tehnyt aivan hurjasti hommia. Mutta kiitos projektin onnistumisesta kuuluu myös arkiston entisille työntekijöille. Tämä on pitkäjänteistä ja tulevaisuuteen tähtäävää työtä. Ilman huolellisesti järjestettyjä ja digitoituja kokoelmia tämä ei olisi ollut mahdollista.”
Digitointi ja sähköisten arkistojen avaaminen jatkuu. Tutkijasalikin on saatu poikkeusjärjestelyin avattua. Kippis sille ja muulle loppumattomalle arkistotyölle: historiaa tulee koko ajan lisää!
Teksti: Päivälehden arkiston ja museon johtaja Saila Linnahalme
Kuva: Marja Airio, Lehtikuva
Päivälehden arkisto on saanut nimensä Helsingin Sanomien edeltäjästä, Päivälehdestä, joka ilmestyi vuosina 1889−1904. Sanoma Osakeyhtiön ja Lehtikuva Oy:n perustama arkisto, entinen Päivälehden arkistosäätiö, on toiminut vuodesta 1990. Vuonna 2005 Päivälehden arkistosäätiö ja Helsingin Sanomain 100-vuotissäätiö yhdistyivät Helsingin Sanomain Säätiöksi. Päivälehden arkisto ja vuonna 2001 perustettu Päivälehden museo ovat nykyisin Helsingin Sanomain Säätiön osia.
