Kun Helsingin Sanomain Säätiön hallitus keväällä 2024 käynnisti suunnatun tutkimusrahoitushaun Puhe siirtyi sotaan – mikä on median rooli?, Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa oli jatkunut kaksi vuotta. Suomessa turvallisuustilanteen muutos oli johtanut nopeaan ja dramaattiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudelleenarviointiin: Suomi oli hakenut ja päässyt Naton jäseneksi pikavauhtia. Kansalaisten ja poliitikkojen Nato-skeptisyys oli hetkessä heilahtanut vahvaksi kannatukseksi. Venäjän hyökkäyssodan kontekstissa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa oli nähtävissä paine yksimielisyyteen ja myös pandemiavuosista tuttuun poikkeusolojen kehykseen.
Oli siis aika arvioida turvallisuuspoliittisen tilanteen muutosten merkityksiä ja seurauksia sananvapaudelle, journalismille ja julkiselle keskustelulle. Oli aika katsoa sekä taaksepäin että tulevaisuuteen, ja siihen tarvittiin tutkimusta median toiminnasta ja rooleista kiristyneessä kansainvälisessä ympäristössä.
Jotain mediakriittisiä ääniä oli julkisuudessa kuultu. Jo alkuvuodesta 2023 Suomessa asuvat ukrainalaiset ja suomalaiset aktiivit olivat kirjelmöineet STT:lle ja kiinnittäneet huomiota Putinin jatkuvaan esiintymiseen Iltalehden ja Ilta-Sanomien kannessa. “Putin-möröllä myydään lehtiä”, totesi professori Mikko Villi haastattelussa, ja syksyllä 2024 Yle Uutisten selvitys vahvisti analyysin. Vuonna 2023 Putinin kuva oli jommankumman iltapäivälehden kannessa yhteensä noin 11 kuukautta vuodessa. Iltalehdessä kuva oli kannessa 259 kertaa ja Ilta-Sanomissa 145 kertaa.
Sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö taas oli Yle-kolumnissaan (18.1.2024) kutsunut Suomessa Ukrainan sodasta käytävää keskustelua laadultaan surkeaksi. Uutisointi oli hänen mukaansa ollut taistelukeskeistä, kun taas laajempi keskustelu ja ymmärrys sodasta poliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä ei sopinut medialogiikkaan. Lisäksi puolustussotaa käyvän Ukrainan tilanteesta oli ylläpidetty mediassa liian ruusuista kuvaa, ja asiakeskeistä analyysiä oli haitannut vahva tunnelataus.
Oli siis aika arvioida median toimintaa ja rooleja Gazan uusimman sodan myötä edelleen kiristyneessä kansainvälisessä ympäristössä. Teemahaku kiinnosti monien alojen tutkijoita, ja saimme ensimmäisessä vaiheessa 16 ideapaperia, joista kahdeksasta pyysimme laajemmat hankesuunnitelmat. Lopulta päätimme rahoittaa neljää hanketta, jotka monipuolisesti käsittelevät teemahaun keskeisiä kysymyksiä.
Geopoliittisten jännitteiden korostuessa yhä useampia yhteiskunnan alueita käsitellään turvallisuuskehyksen kautta, ja professori Mervi Pantin johtamassa hankkeessa Journalismi, media ja turvallisuuden uusi haaste: Itärajan turvallistaminen mediakeskustelussa (Helsingin yliopisto) tutkitaan, miten paitsi uutisjournalismi myös sosiaalisen median vaikuttajat osallistuvat tähän prosessiin. Turvallistamisen kriittinen tutkiminen on tärkeää, koska sen nimissä kritiikkiä ja avointa demokraattista keskustelua voidaan torjua poikkeuksellisuuteen, välttämättömyyteen ja prioriteetteihin vedoten. Turvallistaminen mahdollistaa vallan väärinkäytön ja lisäksi se haastaa journalismin toimintakykyä.
Dosentti Markus Ojalan (Helsingin yliopisto) hankkeessa Sotajournalismin muutosvoimat: avointen lähteiden tiedustelu, informaatiovaikuttaminen ja patriotismin paine pohditaan myös toimittajien suhdetta ja painetta sopeutua kansallisen edun diskurssiin. Tässä aineistona ovat suomalaisten toimittajien kokemukset Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan sekä Israelin Gazaan kohdistaman sotilasoperaation uutisoinnista. Keskeinen kysymys koskee digitalisoituneen informaatiosodan mahdollisuuksia ja haasteita totuudenmukaiselle sotajournalismille.
Sekä Pantin että Ojalan hankkeissa pohditaan empiirisesti sodan kontekstissa korostuvia uutisjournalismiin kohdistuvia poliittisia yhdenmukaisuuden paineita mutta myös uutisjournalismin ja laajemman digitaalisen informaatio- ja mediaympäristön keskeistä roolia julkisen keskustelun jäsentäjänä. Kahdessa muussa hankkeessa kohteena onkin uutismedian rooli todellisuuden ja tulevaisuuden tarinallistajana.
Tutkijatohtori Elise Kraatilan hanke Journalistiset tulevaisuuskertomukset NATO-ajan Suomessa ja Suomesta (Tampereen yliopisto) tutkii uutisjournalismin tulevaisuuskertomuksia eli tapoja tarinallistaa tulevaisuuden mahdollisia uhkia ja erilaisia epävarmuustekijöitä. Kysymys on tietysti mitä relevantein ns. monikriisin eli moninaisten ja yhteenkietoutuvien kriisien ja varautumista ja ennakointia korostavan kriisipuheen ajassa.
Dosentti Jukka Jouhkin (Tampereen yliopisto) hanke Kuviteltu länsi: oksidentalistinen narratiivi suomalaisessa uutismediassa Ukrainan sodan kontekstissa taas tarttuu uutismedian puheen lännestä ja länsimaista. Hankkeessa kysytään, mikä milloinkin on se länsi tai ne länsimaat, joista journalismissa puhutaan, kun Ukrainan kuvataan sotivan kaikkien länsimaisen puolesta tai kun Venäjän kerrotaan nimenneen lännen Ukrainan sodan syyksi.
Hankkeet ovat käynnissä, ja tuloksia odotetaan malttamattomasti, sillä tutkijoiden lupaamalle tiedolle ja ymmärrykselle on akuutti tarve ajankohtaisessa julkisessa keskustelussa.
Suunnatut haut ovat tutkimusrahoittajille mahdollisuus rohkaista tutkijoita syventymään johonkin ajankohtaiseen, erityishuomiota vaativaan teemaan. Samalla teemat ovat kiinni ajassaan, ja riskinä on ajankohtaiseksi arvioidun näkökulman vanheneminen uutisten lailla. Uskallan kuitenkin ennustaa, että kun nyt rahoitetut hankkeet valmistuvat, niiden tulosten merkitys ja ajankohtaisuus ei ole hakuhetkestä vähentynyt vaan pikemminkin korostunut.
Yhdysvaltain rajun ulkopoliittisen muutoksen myötä maailmanpolitiikka ja Euroopan turvallisuuspolitiikka ovat tutkija-arvioiden mukaan Venäjän hyökkäyssotaa suuremmassa historiallisessa murroksessa, ja kysymys median roolista ja julkisen keskustelun ehdoista sotien kontekstissa ajankohtaistuu entisestään.
Anu Koivunen
Mediatutkija, sukupuolentutkimuksen professori, Turun yliopisto
Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen jäsen
Helsingin Sanomain Säätiö on järjestänyt suunnattuja hakuja vuodesta 2017 alkaen.